Yksinhuoltajan viikonloppu

Mies on Tessinissä (italiankielinen kantooni) yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla. Me olemme siis poikien kanssa kolmisin kotona. Alunperin meidänkin piti ajella ko vuorimajaan la-su väliseksi yöksi, mutta esikoisen silmätulehdus osui sopivaan saumaan. Kaikki viikonloput ovat muutenkin täynnä menoja ja pitkiä ajomatkoja, joten jumitan mielelläni kotosalla edes tämän kerran. Saapa mieskin kauan kaivatun oman vaellusreissunsa.

Veitikan esikoulun aloitus sujui aluksi hyvin. Nyt parin viikon jälkeen on ilmennyt pienoista jännittämistä... eskariin ei huvitakaan enää mennä, paita on aamulla väärä, kengät liian hankalat jne. Ja joka ilta poika vaatii viereensä nukahtamiseensa asti. Ja nukahdettuaankin hän herää pieneen rasahdukseen ja vaatii uudestaan viereensä. Olen siis aika pinnana, sillä yhtäkkiä huomiontarve on aivan valtava ja kotitöitä voisi tehdä muka vain hänen eskarissaoloaikanaan. Tänään vein pojat hampurilaiselle, ihan vain siksi ettei molemmissa jaloissa olisi joku huutamassa keittiön siivouksen ajan. Käsittämätöntä!!! Tv tietysti toimisi, mutta he saavat katsoa sitä jo muutenkin ihan liikaa. Myös tietokoneella heidät saisi helposti pois helmoista, mutta sekin on kyseenalainen konsti, jonka käyttöä joudumme rajoittamaan jo nyt.

Aluksi ajattelin jättää poikien päiväunet tänään väliin ja lähteä hampurilaisilta suoraan metsään kirmailemaan. Katsottuani hetken kuopuksen sik-sak kävelyä, tajusin ettei siitä tule mitään muuta kuin hampaiden kiristelyä. Saisin heidät väsyneinä kyllä metsään, mutten enää sieltä pois. Joten nyt pojat nukkuvat ja minä saan ansaitun hiljaisen kahvi- ja nettitaukoni. Päiväunet tekisivät hyvää myös minulle, sillä ensi viikosta on tulossa entistä rankempi. Veitikalla alkaa nimittäin saksan opiskelu joka tiistai ja torstai klo 7.45! Hyvä juttu sinänsä, mutta saas nähdä kuinka poika jaksaa. Kielen opiskelu tosin lisää varmasti kouluviihtyvyyttä ja siten myös jaksamista. Tiistaina on myös änkyttäville lapsille tarkoitettu eskariryhmä - päiväuniaikaan. Jep, jep.