Viikonloppu kului leppoisasti Saksan vanhimmalla matkailualueella. Fränkische Schweiz oli aikoinaan frankkien asuttama alue nykyisen Saksan Bayerissa. Alue sai Sveitsi-loppuliiteen kupuilevan ja vuoristoisen maisemansa vuoksi. Kuvassa pojat pyöreän pöydän ritarisalissa.
Onneksi lähdimme häihin pitkästä ajomatkasta (vajaa 6h) huolimatta, sillä sekä alue että itse hääjuhla olivat tosiaan pitkän ajomatkan arvoisia! Suosittelen aluetta lämpimästi, jos mielii autoilla, pyöräillä, vaeltaa, kiipeillä tai meloa vihreässä kumpuilevassa maastossa hienojen linnojen ja pienten idyllisten kylien tuntumassa.
Myös ruokakulttuuri oli meille mieleen. Joskus aikoinaan Tsekeissä asuessani en klimppipalloista juuri välittänyt, mutta Bayerissa Knödelit sulivat suussa. Jopa kylkiäisenä tarjottu ruskea kastike saati sitten ankka tai siankylki olivat taivaallisen hyviä. Ja ruoka oli lisäksi HALPAA!
Hääjuhla oli ikimuistoinen johtuen ehkä siitä etten ole koskaan aiemmin viettänyt yötä ritarilinnassa. Nyt siihen tarjoutui oiva mahdollisuus. Pojat tutkivat haltioituneina ritarihaarniskoita, tapparoita, aseita, miekkoja, jousipyssyjä ym ritarirekvisiittaa. Hääohjelmassakin oli viitteitä menneisiin aikoihin. Me saavuimme juhlatamineissa, niin kuin Suomessa tapoihin kuuluu. Muut olivat farkuissa tai vaellusvarusteissa :-O. Eipä ollut tullut meille mieleenkään että hääpari oli vihitty jo edellisenä päivänä ja me olimme saapuneet vain juhlimaan.... Taas pienoinen kulttuuriero. Näitä sattuu.
Onneksi olimme osanneet kutsun perusteella varautua vaelluskengillä, sillä koko juhlaväki jaettiin pelastusryhmiin, joille annettiin visainen tehtävä pelastaa hääpari. Vaelsimme ja teimme siinä sivussa erinäisiä askareita, kunnes löysimme lopulta tiemme isoon tippukiviluolaan, jonka uumeniin hääpari oli vangittu. Ainakin pojat muistavat luolan luurankoineen vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti