Eli eihän se tänään mikään änkytysterapia vielä ollut. Kunhan juttelimme logopediatrin kanssa pari tuntia. Hyvin meni. Veitikka oli iloisella tuulella, ymmärsi paljon ja kommunikoi hyvin. Ensin hän haastatteli minua ja sen jälkeen poitsua. Hänen pikainen diagnoosinsa oli että kyse on lähinnä luonteen erikoisherkkyydestä yhdistettynä olosuhteisiin joissa hän ei kykene ilmaisemaan itseään vaikka tahtoisi ---> seurauksena itsetunnon aleneminen, jonka johdosta änkytys ilmenee. Vaan eihän se koskaan noin simppeliä ole. Sille viisaalle joka on joskus todennut että lapsille kaikki on helppoa ja sopeutuminen muutoksiin nopeaa, tekisi mieli sanoa pari VALITTUA SANAA.
Luulen että poitsulla olisi paljon helpompaa, jos hän olisi perusluonteeltaan hiljaisempi ja enemmän perässähiihtäjätyyppinen. Vaan kun ei ole.
Varsinainen "terapia" alkaa vasta 2 viikon syysloman jälkeen lokakuun loppupuolella. Ryhmässä on max 6 lasta, joille ei aiota opettaa oikeaa tapaa puhua, vaan toiminnan ja kanssakäynnin kautta heidän itsetuntoaan yritetään kohottaa niin paljon että kommunikointi kehittyisi sujuvaksi. Veitikka pääsee ryhmään vain jos minä kykenen samaan aikaan osallistumaan vanhempien keskustelu/terapiaryhmään. Kuopus pitäisi siis saada johonkin hoitoon, häntä en saa kuulemma ottaa mukaan. Hmmm...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti