Näkymä ruokapöydän äärestä
Se Sveitsissä asumisessa on kieltämättä ihanaa, että vielä syys-lokakuun vaihteessa voi nauttia varsin kesäisistä säistä ja tunnelmista. Koko ensi viikoksi on luvattu aurinkoista ja 20 astetta lämmintä. Hyvä niin, sillä Veetillä on eskarissa metsäviikko, eli he viettävät tiistaista perjantaihin koko aamupäivänsä metsässä. Lämpimästä säästä huolimatta syksyn erottaa täällä kesästä usein jopa pitkälle puoleen päivään jatkuva aamu-usva. Vaikka taivas olisi pilvetön ja ilma lämmin, on tavallista että koko aamun on kosteaa, kalseaa ja harmaata koska usva sulkee koko maiseman vaipaansa. Taivas aukeaa meidän korkeudellamme usein vasta keskipäivällä.
Eilen oli jälleen mummotupa. Se oli tällä kertaa Herrlibergissä Zürich-järven rannalla. Me teimme Jannen kanssa sillä aikaa ihanan pyöräretken Pfannenstielin ympärisrössä ja ihailimme kukkulalta avautuvaa maisemaa yli auringossa kimaltelevan Zürich-järven aina lumihuippuisille vuorille asti. Kukat kukkivat kedolla ja heinäsirkat sirittivät. Ja taas keskustelimme aiheesta Basel-Suomi-Basel-Suomi... Ei liene vaikea arvata kumpaan suuntaan olimme enemmän kallellaan.
Tänään pojat ovatkin sitten olleet viime perjantain Jannen työkavereiden jäähyväisbileistä, mummotuvasta ym, ym, niiiiiin väsyneitä, että joka asia itkettää, mikään ei onnistu ja tappelu tulee asiasta kuin asiasta. Huoh.
Huomisesta alkaen on minun hommani saattaa Veeti esikouluun. Huolestuttaa jo etukäteen. En ole aamuihmisiä, eikä Veetikään. Pinnani kiristyy aina kun poitsu lukuisista pyynnöistä huolimatta vetkuilee ja ketkuilee aamiaisensa ja pukemisensa kanssa. Kaipaan vinkkejä kiireisiin aamuihin!!! Olen lopen kyllästynyt uhkailuun ja hammasten kiristelyyn, mutta hyvälläkään ne vaatteet eivät päälle mene. Mikä siis avuksi....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti