Suomikoulu

Tänään oli Suomikoulupäivä. Ensimmäinen kerta oli 2 viikkoa sitten ja siitä lähtien on Veitikka kysellyt "koska mennään taas???". Hieman eri suhtautuminen kuin paikalliseen eskariin ;). Hänen päähänsä ei meinannut millään upota se, että saksankielisessä "koulussa" käydään ma-pe joka viikko ja suomenkieliseen kouluun pääsee VAIN joka toinen keskiviikko. On se rankkaa. Ja kuka se taas höpöttikään "ne lapset on niiiiin sopeutuvaisia". Arrrg.

Mami pääsi aurinkoiseen ja lämpimään metsään sauvomaan, sillä myös kuopuksen ikäisille on koulun yhteyteen järjestetty leikkikerho. Upeaa, mahtavaa. Olin niin tyytyväinen omasta lenkkeilyajasta, että tuulettelin Vitaparcoursilla (kuntorata) tyystin hyytyneitä "lihaksia" ja juoksin jopa kierroksen Finnpfadilla (=suomipolku eli hakkeesta metsään tehty erikoispehmeä juoksulenkkialusta). Metsä oli täynnä lapsia, sillä keskiviikkoiltapäivisin ei ole lainkaan koulua (siis normaalia koulua).

Ensi kerralla pitänee olla sosiaalisempi ja istua muiden äitien kanssa kahvilla kuin tatti paskassa. En tunne Suomikoulun äideistä vasta kuin murto-osan, mutta silti piirit tuntuvat ahtailta ja pienikin poikkeaminen sosiaalisista ympyröistä saa nopeasti ovet sulkeutumaan nenän edestä. En ole tosin huolestunut, sillä en koe menettäväni mitään... ikävän suuri osa tuntemistani naisista kun on rasittavuuteen asti miehensä rahoilla leveileviä "edustus"kotirouvia, joiden kanssa en jaksa liiemmin kaveerata yhtään enempää kuin on ihan pakko. Ne mukavimmat ja selväpäisimmät tapaukset vievät lapsensa ikävä kyllä toisen kaupungin Suomikouluun.