Veitikka tyttöystäviensä ympäröimänä
Jälleen metsäviikko esikoulussa. Olimme Oton kanssa paremman tekemisen puutteessa mukana. Eilen ryhmä oli ollut viereisessä metsäkoulussa tutustumassa ja oppimassa mm. oravien elintavoista. Tänään leikittin metsässä orava-kettu-hippaa, kaluttujen käpyjen etsimistä, jne. (Vain yksi kuva liitteenä, sillä kuvasin ensimmäistä kertaa RAW-kuvia ja niiden esikatselu ei näemmä ilman omaa ohjelmaansa onnistu. Huoh. Kannettavamme on niiiiiin täynnä kamaa jo ennestäänkin. Mutta pakko kai kyseinen muunto-ohjelmakin on ladata. Huoh vielä kerran ja raskaammin).
Luulin metsäviikon kuuluvan opetussuunnitelmaan, mutta vasta tänään selvisi, ettei toinen eskariryhmä käy metsässä koskaan. Eikä kai missään muuallakaan. Huh, onneksi kirjoitimme aikoinaan kirjeen koulun johtokunnalle ja pyysimme että esikoinen pääsisi nimenomaan nykyisen opettajansa ryhmään. Toinen ope kun tuntuu keskittyvän kaikkeen muuhun paitsi lapsikatraaseensa.
Ensi viikolla alkaa kaksiviikkoinen syysloma. Yritämme ehtiä tehdä kaikkea kivaa. Jokunen viikko sitten testattu tuttavien tuttavien vuoristopiilopirtti aitoon sveitsiläiseen tyyliin on myös varattu toistamiseen. Erityisesti mies kaipaa rentoutumista. En ole vielä koskaan nähnyt häntä niin väsyneenä kuin nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti