Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Rakastan yli kaiken syksyn värejä, säätä (sadekkaan ei haittaa), ilmassa leijuvia lehtiä ja maassa jo makaavien lehtien kahinaa askelten alla.
Syksy Sveitsissä vetää täysin vertoja Suomen ruskalle ja väittäisin jopa täkäläistä ruskaa komeammaksi ;))).
Olen syksyisin täynnä energiaa - johtunee kai väreistä. Ehkä joku aivotutkija osaisi selittää syyn tarkemmin. Vuosikaudet syksyinen tarmoni suorastaan pakotti aloittamaan uuden harrastuksen parissa. Suomessa asuessani odotin työväenopiston kurssiläpyskää kuin kuuta nousevaa. Mies laski joskus että minulla on yli 30 harrastusta... Noh, ajat ovat sittemmin lasten myötä muuttuneet. Hollannissa harrastimme miehen kanssa sentään salsaa, hollannin kieltä, lenkkeilyä ja kävinpä tekemässä mosaiikkejakin. Silti oli tunne ettemme harrastaneet mitään??? Sveitsissä kaikki harrastuskurssit tuntuivat todella kalliilta, joten olen viime vuodet keskittynyt ulkoilun ohella vain kielen opiskeluun. Ja se lienee yksi syy ajoittaiseen pinnan kiristymiseen. Onhan toki totta että harrastamme täällä kaikenlaista ulkoilua huomattavasti monimuotoisemmin kuin aikoihin. Silti luovuuteni kaipaa purkautumistietä. Pelkkä urheilu ei minulle riitä. Aluksi yritin harrastaa poikien kanssa askartelua oikein olan takaa. Eihän siitä mitään tullut...äidin ehdoilla. Olen huomannut että poikain tekeminen loppuu kuin seinään, jos he huomaavat minun "tuunaavan" jotain paremmin tai asettavan tavoitteet liian korkealle. Siksi pojat ovat sittemmin saaneet toteuttaa luovuttaan aivan itse ja oma-aloitteisesti. Annan nykyään korkeintaan virikkeitä ja tarjoan puitteet... ja hoidan loppusiivouksen. Silppua, liimaa, teippiä, muovailuvahaa, maalia, jne kun löytyy väistämättä vaikka pojat olisivatkin "siivonneet". Sittemmin minusta on tullut jopa niin sveitsiläinen että toivon salaa poikien askartelevan jossain muualla kuin kotona.
Iloitsen jo etukäteen että ensi syksynä saan jälleen käteeni työväenopiston harrastuskurssioppaan... vaan näinköhän aikaa riittää??? Olen ottanut jo varaslähdön. Ihan siltä varalta etten työllisty vielä kevään aikana... ;). Olen ilmoittautunut käsityökeskuksen lampuntekokurssille (toivottavasti siellä saa hitsata) sekä kuvasta kankalle taulukurssille. En malta odottaa näitä kahta "sopeutumiskurssiani". Ja jottei jäisi epäselväksi, odotan tietysti myös yhteisiä harratushetkiä lasten kanssa. Saattaahan olla että tulevat vuodet kuluvat harrastuskuskina pojille, mutta toivon tosiaan että löytäisimme yhteisiäkin koko perheen harrastuksia. Miten olisi vaikkapa suunnistus, capoeira (löytyyköhän periferiasta?), uinti, laskettelu, kiipeily, jooga (löytyyköhän periferiasta lapsille), hiihto, elokuvat, pyöräily, jne... Hyvät vinkit ovat aina tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti