Kiersimme eilen koko päivän (suurimman osan ajasta tapellen) ympäri Zürichjärveä koeajamassa autoja. Ja kiukuttelevat ja väsyneet pojat takapenkillä nuristen "ostetaan tää ja mennään jo sinne hampurilaispaikkaan". Mulla oli hermot piukassa kiviäkin autokaupassa viskoneiden poikien takia, joilta olivat jääneet yöunet pelottavan synnytysohjelman takia vähiin. Hieman helpotti saatuamme heidät nukahtamaan. Tilannetta ei kuitenkaan parantanut se tosiasia, että olimme juoneet perjantai-iltana 2plo punkkua (olimme pahasti krapulassa siis) ja valvoneet puoleen yöhön autosivuilla surffaillen. Olimme sitten lopulta niin tuiterissa että vakaa aikomuksemme oli hankkia EcoFuel auto eli metaanilla kulkeva menopeli. Vaan sepä ei kulkenut motarilla edes talla pohjassa mihinkään eli sen ajaminen Saksan autobaanoja pitkin Suomeen olisi ollut raastavaa. Jos ei autobaanalla riitä tehoja vaihtaa kaistaa vikkelästi, tulee helposti ruumiita. Eikä Suomen BiFuel huolttisverkostokaan riitä vielä kovin pitkälle. Metaaniautolla ei olisi siis lappiin ajeltu. Vara(bensa)tankki olisi riittänyt vain 100km ajoon. Se siitä hyvästä ympäristöteosta sitten.
Jossain vaiheessa olimme päättäneet hankkia myös dieselin, vaan siitäkin osui silmiini tutkimus, jonka mukaan partikkelifiltterittömällä autolla ajo vaikuttaa aivoihin. Mies etsi alkuperäiset tieteelliset artikkelit käsiinsä ja totesi ettei niiden perusteella kannata dieselistä luopua. Ja meidän katsomissa vuoden vanhoissa se oli YLEENSÄ järjestään, vaan ei aina. Kaksi samaa autoa koeajettuamme (toinen bensa toinen diesel) päädyimme kuitenkin lopulta siihen perinteiseen bensaan.
Päätöksentekoprosessi autokaupassa se vasta mielenkiintoinen tutkimusaihe olisikin. Mekin veivasimme kahden auton välillä pohtien polttoainevaihtoehtojen, värin, lisäherkkujen ja vm2006/2007 välillä. Auto, joka meiltä ostettiin nenän edestä olisi ollut juuri sen värinen ja kaikilla halutuilla lisäherkuilla, mutta minkäs teet. Mennyt mikä mennyt. Nyt jäi lisät saamatta ja värikin vaihtui miehen mielestä "mummoväriin". Mullakin oli aluksi pakkomielle mustasta, kunnes kyllästyin liikenteessä likaisen harmaanmustiin autoihin ja päättelin meidänkin mahdollisen mustan auton olevan ennemminkin harmaa, sillä into pestä autoa iskee EHKÄ joka toinen kuukausi. Meidän perheestä ei löydy ihmistä, joka innoissaan hinkkaa rakasta menopeliään joka viikonloppu (niinkuin monessa tuttvaperheessä kuulemma tehdään). Niimpä iskin autokaupassa lopulta silmäni kuivan mullan väriseen autoon (ei sentään ihan paskanruskea, mutta melkein ;). Eipä näy ikuinen paska auton helmoissa ;)))). Ja merkkiä, mallia ja väriä myytiin kuin siimaa sen tunnin ajan jonka sen viimeisen autokaupan pihalla ostopäätöstämme pähkimme. Koska kyseessä on Sveitsin ylivoimaisesti suosituin ja ostetuin PERHEauto, päätimme mekin liittyä joukkoon ja lopettaa stressaamisen. Sen pituinen se.
PS. Ja jos ei kaara nyt ihan ympäristöspeksejämme täytäkkään, kuittaa mies puutteen kuskaamalla vielä joku päivä puolitusinaa penskaa harrastuksiin. Mitä useampi kanssamatkustaja sen ympäristöystävällisempää!!!
PSS. Ja myönnettäköön että jos olisin lapseton, töissä ja tyystin ympäristöaatteeton, iskisi EHKÄ himo ostaa joku näistä... (vaikken kovin urheiluautotyyppinen typy ole todellakaan koskaan ollutkaan). Ekat kaksi eivät ole ainakaan hinnalla pilattuja. Mekin kärsimme omasta näihin verrattuna karvalakkimallistamme paljon enemmän.
Kunnon paholaisauto Crossfire. Eikös 007 ajellut tällä? Ja halvalla lähtee. Vajalla 15000 eurolla.
Tässä modernimpaa menoa. Eikä hinnalla pilattu sekään.
Tämän jos olisin perheautoksi halunnut, olisi mies pistänyt todennäköisesti eropaperit vireille. Näin meillä. HUOM! Kritiikki ei todellakaan kohdistu ko laatumerkkiin vaan yleiseen muotiin tulleeseen vähemmän ympäristöystävälliseen City-maasturi kulttuuriin, joka on innostanut kaikki vähänkin varoissaan olevat hankkimaan ko menopelin sitä kuitenkaan välttämättä koskaan oikeasti tarvitsematta. Vai kuinkahan moni city-maasturilla kaupunkien keskustoissa ostoksiaan kuskaava ajelee ns off road? Vaan mikäs siinä jos päästöt on saatu kuriin. Minäkin havittelin ensin valitsemamme mallin uutukaisenuutta Cross-mallia kunnes päädyimme sen turhuuteen. Kiitos siitä Töölöstä (terkkuja!) tulleesta ammattilaiskommentista, joka sinetöi luopumispäätöksemme ja joka avitti auton valintaamme muutenkin.
Vaan kukin tavallaan. Ja näköjään jenkkejä seurataan joka asiassa kuin suuria idoleita konsanaan. Äh urokset saapuivat ja vaativat ruokaa. Pitää lopettaa pohdinnat ja arvostelut tältä erää tähän.
2 kommenttia:
Niin mikä se hankittu peli sitten on? Ei tainnut kommentteja tulla meiltä Töölöstä? Vai tuliko?
Jäättekö muuten nyt sitten Zurichiin vuoden loppuun?
Ja vinkkinä, että eräs mökki on sitten käytettävissä aika usein, jos tarvitsette, kun ei nuo vanhuksetkaan sinne taida entiseen malliin päästä :(.
En tarkoituksella mainitse automme merkkiä ja mallia julkisesti. Samassa merkissä pysyimme (minähän ihastuin merkkiin jo autokoulussa enkä kykene vaihtamaan pois - hyväksi todettu). Isompi malli vain koska saimme sen halvemmalla kuin olisimme saaneet nykyisen mallimme uudemman version. Vajaan vuoden vanha ja vähemmän kuluttava.
Saimme kommenttia Töölöstä, mutta mannerheiminkadulta.
Kiitos vaan mökkitarjouksesta. Voitais tehdä vuokrausdiili joillekin ajalle kesälle 2009?! Aina kun ei jaksa isukin työleiriä Heinolassa tai anoppilan golfkylämökkiä Porvoossa. Oma rauha, paras rauha!
Sorry kun en piipannut tänään. Olin ihan kuollut. Mikä lie väsymystauti vaivaa?! Ja olinkin muutenkin puhelimessa koko päivän hoitamassa juoksevia asioita.
Viivymme Sveitsissä varmaankin joulukuulle. Mies ehkä pidempään. Riippuu ja roikkuu... Jos löydän töitä aiemmin, muutamme toki poikien kanssa heti kun tarve vaatii. Heille jo eskari- ja tarhapaikat vetämässä vuoden 2009 alusta. Väliajan saavat viipyä isovanhemmilla jos tarve vaatii.
Terkkuja ja kuulumiin!
T
Lähetä kommentti