Veitikka 2005 vasta Sveitsiin muuttaneena Sächsilüüte-juhlakulkuetta katsastamassa.
Vettä sataa taivaan täydeltä. Asteita 9. Juhlapäivä.
Talven loppumista on juhlittu jo satakunta vuotta kilta-kulkueella, joka huipentuu lopulta järven rantaan Bellevuelle (=kaunis näköala) Secheleuteplatzille. Aukiolle on pystytetty jumalaton kokko ja kokon päällä komeilee Der Böögg eli lumiukko. Koska juhlan nimi on Sächsilüüte eli (tietenkin) "kello kuuden soitto", sytytetään kokko palamaan tasan kello kuusi. Lumiukon pään sisään on piilotettu dynamiittipötkö ja mitä nopeammin ukkelin pää räjähtää sitä parempi kesä Zürichiläisillä on tiedossa. Tai sitten ei... ainakin tänään Böögg-herra on niin vettynyt, että pään nopeasta räjähtämisestä ei liene pelkoa. Kun koko on palanut poroksi, hakevat ihmiset hehkuvia hiiliä ja grillaavat makkaraa. Kadulla. Oli sää mikä tahansa. Grillauskausi on siten virallisesti alkanut. Tällä säällä ei todellakaan tekisi mieli keskustaan hienoja asuja ja hevosia katsomaan. Johan se on kerran nähty. Tosin kolme vuotta sitten, vasta tänne muuttaneina emme tieneet lainkaan mistä oli kyse. Ihastelimme toki upeaa kulkuetta, hevosia, vaatteita ja kukkia. Meteli oli korvia huimaava. Siinä vaiheessa kun Veitikka piteli korviaan, tajusimme sentään liueta rauhallisemmille vesille. Esikoinen ei ole koskaan rakastanut meteliä, hälinää ja räiskettä. Eikä tarvitsekkaan. Jonkun ottaman videon voi katsoa oikealta videopalkista.
Eilen olisi ollut lasten kulkue. Kuka tahansa lapsi olisi saanut ilmoittautua etukäteen jonkin killan (puusepät, makkarantekijät, vaatturit, pankkiirit.....) lapsukaiseksi, hakea puvun ja osallistua kulkueeseen. Ilma oli mitä mahtavin - aurinkoinen ja vajaa 20 astetta. Mutta meitä väsytti. Lauantaina oli illallisvieraita, joiden kanssa meni myöhään. Mutta mepä otimme varaslähdön grillaamisen suhteen ja valmistimme kesän ensimmäiset bratwurstit eilen. Ja oli hyvää. Minusta on tullut makkaraihminen. Kolme vuotta sitten en todellakaan iloinnut kun mies toi kaupasta kamalan valkoisen ja mauttoman makkaran. Mutta nyt se on jo toooosi namia! Olenko siis sopeutunut?
1 kommentti:
Vai sopeutumista makkaranhimo on.. olet kyllä aiemminkin puhunut lihanhimosta, mikä oli aluksi lievä sokki, tutustuimmehan silloin kun et lihaa voinut sietää. Mutta ajat muuttuu - vetäisin perjantaina toistamiseen parin kuukauden sisällä Kuun tournedosin etanavoin ja tryffelikastikkeen kera.
Suomessakin on nykyään tarjolla raakamakkaroita, ei tarvi koko auton peräkonttia pakata täyteen niitä herkkuja :)
t. Mariaana
Lähetä kommentti