En ollut missään bileilemässä, vaikka Zürichissä olisi ollut Suomibileet eräässä kapakassa. Ja koko ajan oli jotenkin sellainen olo että OLISI PITÄNYT. Vaan meikähän ei meinaa kirveelläkään tehdä mitään sellaista mitä PITÄISI muka tehdä. Olin aivan puhki päivän retkeilymme jälkeen, joten katsoin viisaimmaksi kääriytyä siipan kainaloon ja juoda kalsharikännit hänen kanssaan poikien mentyä nukkumaan. Ei jaksa vanha enää bilettää ;-)))))))). Onneksi nuorena on sentään tullut nojailtua sen verran ahkerasti baaritiskiin, etten koe jääväni mistään paitsi. Itsensä rahtaaminen suht vieraiden ihmisten kanssa suht vieraisiin kapakoihin ei vain aina iske. On aivan eri asia juhlia vanhojen tuttujen kamujen tai edes maailmalla tavattujen hengenheimolaisten tai muuten vain hyvien ystävien kanssa kuin...
Ehkä olen paremmassa kuosissa ja pirteämpi sitten kun 50 ja 60 tulevat tauluun, ken tietää?
Synttäripäivän kohokohta oli karhujen kosiorituaalien seuraaminen Langenbergin eläintarhassa (http://www.stadt-zuerich.ch/internet/gsz/home/naturraeume/wildpark_langenberg.html). Johan siellä on tullut käytyä useammankin kerran, mutta vasta nyt näimme karhut. Ja voi luoja mikä esitys se olikaan! Olimme juuri lounastamassa, kun metsästä ilmestyi kaksi kontiota polskimaan ja etsimään kalaa ravintolan vieressä olevaan lammikkoon. Kun ei kalaa löytynyt, aloittivat nallekarhut sen verran hellyyttävät pussailu- ja halailusessiot, että sitä katsoi kuulkaa moni ihminen kateellisena vieressä. Piip-show kesti reilun tunnin ja kun uros oli pari kertaa noussut jo selkäänkin, päättivät nallet siirtyä hieman intiimimpään lemmiskelypaikkaan ja painelivat peräkanaa metsään katseilta suojaan.
Anna kultsu pusu!
Näytetääs noille mallia kunnon karhunhalauksesta!
Voisi kai sitä huonomminkin päivänsä ja viikonloppunsa viettää...
...vaan ei näissä maisemissa mitään vikaa ole, joten vuorille vie meidän tie vielä niin kauan kun se vain on mahdollista. Takana siintää Zürichjärvi, jonka pohjukassa itse kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti