Herätettyäni pojat päiväunilta avasin töllön ja kerroin meneillään olevasta juhlasta. Pojat siihen "äiti kato, noilla lapsilla on ilmapalloja ja hattaraa... MIKS ME EI OLLA SIELLÄ MYÖS????". Mitäs siinä änkyttämään huonosta säästä, karmeasta tungoksesta ja kovasta metelistä. Sadekuteet niskaan ja menoksi. Saivatpahan pojat ainakin hattaransa.
Der Böögg palaa! Ja paloikin pitkään. Liian pitkään.
Kotiin lähtiessämme kouraan tungettiin pari tällaista pakettia. Makkaraa, leipää, hieno linkkuveitsi ja grillausalusta. Juu, ei jääty tungokseen hiiliä metsästämään vaan kiiruhdimme junaan sadetta pakoon.
PS neiti M:lle: Kyllähän ne makkarat hyviä siellä Suomessakin on - ja valikoima mitä parhain! Ja mitä tulee lihan syömättömyyteeni... olet maininnut asiasta aiemminkin. En vain ole hahmottanut koko asiaa, sillä ainakaan tietoisesti en ole koskaan ollut vegetaristi. Luulen että tapasimme silloin kun opiskelijalla ei yksinkertaisesti ollut ehkä rahaa ostaa lihaa. En tosin muista että sekään olisi pitänyt paikkaansa. Ehkä kyseessä oli ominaisuuteni syödä ja tykästyä johonkin hyvin kausiluontoisesti. Himoan aikani jotakin jota en ensi vuonna voi enää suuhuni laittaa. Ehkäpä (toivottavasti) makkaranhimollenikin käy niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti