Tyttöystävä

Urs on ulkona kuvioista. Ja juuri kun olin tyytyväinen sosiaalisesta läpimurrosta. Moni muu ulkosuomalainen on valittanut ettei ekana kinskivuonna kukaan kutsu lasta kotiinsa leikkimään. Kului siinä meidänkin tapauksessa reilu puoli vuotta. Vaan olihan nähtävissä ettei pojilla muuta yhteistä ollut kuin autoleikit. Ja Ursia rassasi silminnähden se että hänen oli pakko leikkiä pienemmän eskarilaisen kanssa.

Eräänä päivänä esikoinen tuli allapäin kotiin ja kertoi kuinka Urs ei kuulemma jaksa enää kuunnella hänen juttujaan. Ja olipa haukkunut minutkin lehmäksi... Jaa-a. Mitäpä äitinä siihen kommentoit? No, siihen loppui treffien sopiminen meidän taholta. Tulkoot itse vastedes kerjäämään.

Samalla eskariluokalla on myös Conradin. Hän kuuluu esikoisen tavoin ekavuotisiin. Äitinsä olen tuntenut jo kaksikin vuotta, mutta leikkitreffit ovat kaatuneet aina siihen-tai-tähän esteeseen sekä ainakin omalta taholtani aktiivisuuden puutteeseen. Kuulin äidiltään niin hurjia juttuja Conradinin käyttäytymisestä etten ole pitänyt mitenkään kiirettä treffien sopimisen kanssa. Sinänsä erikoista, sillä aloittipa Conradin metsäleikkikerhonkin meidän rohkaisemana. Hän ei tosin päässyt Veitikan kanssa samaan ryhmään, joten aikataulumme olivat aina ristissä.
Conradinin äiti on syntymäsokea. Hän on täällä tuntemistani äideistä ainoa, jolle täytyisi nostaa hattua. Sen lisäksi että hän on kahden vuoden aikana pyöräyttänyt esikoiselleen kaksi pikkuveljeä lisää, käy hän lisäksi töissäkin... ja kävelylenkillä lähes joka päivä. Ja se on hyvin epätyypillistä täkäläiselle naiselle!Ompa hän myöskin niitä ainoita joiden kanssa pysyy puhumaan monella eri kielellä. Jos sanavarastomme loppuu yhdestä löytynee se toisesta. Usein keskustelumme onkin karmeaa saksa-englanti-italiaa.

Conradin on toki ollut meillä leikkimässä ja mukavaa on pojilla näyttänyt olevan. Vaan eka visiittimme heille pari viikkoa sitten ei ollut mikään suksee. Ensinnäkin pikkuveli Luis rynnisti paikalle ja kielsi kuopukselta kaikkien lelujen käytön. Sen jälkeen hän ei uskaltanut koskea enää mihinkään. Lopuksi Conradin tönäisi esikoista lujaa rintaan ja sitä setvittiin pitkään. Sinänsä mukavalla Conradinilla on paha tapa yrittää valehdella ja huijata niin paljon että siinä moni aikuinenkin kalpenee. Tyyliin syytätte mistä vain, mitään en myönnä. En puuttunut asiaan vaan annoin kodinhoitajan ja äitinsä setviä asiaa, koskapa näytti olevan varsin tuttua kauraa. Sinänsä harmi tapaus. Nyt ei esikoinen suostu enää heillekään kylään. Kyse ei ole vain yhdestä töytäisystä vaan itse asiassa mokoma pikkuherra nyysii esikoiselta kaikki lelut ja pyytää jopa minua ostamaan niitä hänelle kaupasta lisää - siis lähettää esikoisen asialle kertomaan ostotoiveensa minulle. Hmmm... Viime lauantaina mies haki esikoisen kanssa eräänkin kaukoputken Conradinilta kun ei tämä ollut suostunut palauttamaan sitä eskarissa. Hmmmm... Entäpä se lainassa ollut ja siellä rikottu PowerRanger sitten? Ikäviä sattumiako? Hmmm... Tulkoot vaan kylään, mutta taidampa tästä lähtien kollata muksun ennen kotiin päästämistä päästä jalkoihin huumepoliisien tapaan. Olenko jotenkin outo? Vai ovatko muut outoja? Voisko joku kertoa?

Entäpä otsikossa mainitsemani tyttöystävä sitten?
Hooh hoijaa... unijukka kutsuu.
Toisella kertaa.