Kahvista asiaa - Jura, mainettaan huonompi!

Tämä on antimainos. Ja nyt tulee varmaan turpaan...

Onko JURA-kaffemasiinat tuttuja? Eikö, no klikkaappas alla olevaa linkkiä:
http://www.jura-ena.com/

Linkin takaa löytyy kaksi kuuluisaa sveitsiläistä. Se sympaattinen maailman paras tenniksenpelaaja, sekä mainettaan huomattavasti huonompi ns "kahvintekokone".
Olin pitkään vannonut, että moista masiinaa ei meille tule. Vaan tulipa sittenkin ja nyt kaduttaa, ja v....aa.

Kahvi on ollut jotenkin hankala asia siitä lähtien kun sitä juomaan opin. Ja se oli Italiassa tasan 20 vuotta sitten. Opin siis alusta pitäen nauttimaan oikeaa hyvää espressoa, enkä suomalaisille tuttua valjua vesilitkua. Muistan ikuisesti kotimatkani finskin koneessa ja lentoemännän hämmästyneen ilmeen kun sain elämäni ensimmäisen kulauksen suomalaista kahvia suuhuni. Se lensi välittömästi vastapalloon ja siis edessä istuvan tuolin selkämykseen. Lentoemo riensi hätiin ja ihmetteli mikä tyttöä mahtaa vaivata, pahoinvointiko? Öykin siinä aikani sanattomana oksennusrefleksin kourissa ja kun vihdoin sain sanan suustani kysyin tyhmänä "mitä minä join?". No kahviahan se oli, parasta juhlamokkaa...

En ole todellakaan niin kulinaristi ja makuhermoiltani heikko, ettenkö olisi oppinut sittemmin juomaan sitä sun tätä litkua laittesta kuin laitteesta. Ja osaksi siitä syystä, että niin kuuluu tehdä. Työpaikalla se takasi pienen hengähdystauon (olin aikoinani vain bilepolttaja, joten luojan kiitos tupakka ei ole ikinä ollut tauon syy saati seuraus) ja vapaamuotoisia sosiaalisia hetkiä. Vaan koskaan en liiemmin juomastani mustasta litkusta pitänyt.

Sittemmin muutimme ulkomaille ja johan tuli kahvista ongelma. Ei meille suinkaan, vaan meidän vieraille. Ai eikö teillä ole kahvinkeitintä? Häh, onhan meillä, tuo on italialainen versio vain... ju nou. Ai eikö teiltä löydy juhlamokkaa? No, eivät tosiaan sattumoisin tuo sitä tänne Hollantiin/Sveitsiin...Jne. Sillä aikaa kahvista tuli myös supertrendikäs tuote ja jokaisesta kulinaristikodista piti löytyä aito espressokone. Mitä kalliimpi ja erikoisempi, sen parempi. Niinkö sittenkään? Siinä vaiheessa päätin, että tämä likka lopettaa kohta kahvin litkimisen kokonaan. Päivittäisestä rauhallisesta kahvipaussista lasten vedellessä tirsoja on tullut pakkomielle (silloin on yleensä myös paras hetki bloggaamiseen). Sen muuttaminen joogaistunnoksi tai vihreän teen terveyshetkeksi on vain ollut niin pirun vaikeaa. Ja kävimpä yhden sanasodan aiheesta Suomikoulullakin, jossa meillä suomalaisilla on se kapseleita käyttävä pieni ja tyylikäs kahvikone. Kun niille pankkiirirouville selvisi ettei meidän tutkijaperheessä ole sellaista masiinaa edelleenkään huokui heistä suoranainen sääli ja tyrmistys... voi, eihän ne nyt enää niiiiiin paljon maksa! Ei maksa ei, joillekin kun kaikki ei ole rahasta kiinni. Sen sijaan sanoin pari sanasta mielestäni maailman typerimmästä keksinnöstä. Jonkun mielestä on perin nerokasta ja mahtavaa että hänen koneensa käyttää vaivattomia kahvikapseleita, jotka toimitetaan suoraan kotiovelle! Tavallaan ymmärrän ja saattaisin olla samaa mieltäkin. Mutta jokin pikku piru mieleni pohjukoissa pitää moista kuitenkin ennemminkin perkeleellisenä markkinamiesten myyntikikkana. Kohta nekin tuhlatut luonnonvarat löytyvät kaatopaikoilta isoina röykkiöinä. Tai sitten eivät. Voihan olla, että joku on älynnyt tehdä laitteista niin kestäviä että pikkuruinen taideteokselta näyttävä masiina kestää kuin kestääkin äidiltä tyttärelle. Hyvä jos näin on! Se vain on markkinamiesten periaatteiden vastaista.

Meistä oli sen sijaan mahtavaa käydä tessinin isäntäperheessämme kahvilla ja huomata kuinka isäntä otti esiin käsikäyttöisen kahvijauhimen. Siis sen sellaisen mummojemme puisen laatikon, jossa on pyöritysvipu päällä! Tajusin itsekin omistavani sellaisen (lahja lukiokamulta - kiitos mime!) ja pitäneeni sitä aina antiikkisena koriste-esineenä! Sen jälkeen valittiin sopivan kokoinen espressokeitin (siis se italialainen tiimalasimalli). Kahvi grapalla oli ah niiiiiiiiiin IHANAA! Ja ompa yllättävän virkistävää käydä kylässä ja saada eteensä vedenkeitin ja murukahviakin! Kyse ei siis ehkä olekkaan kahvista sinänsä vaan sosiaalisesta pakosta tehdä samoin kuin muut, ihailla samoja asioita, haluta samoja tavaroita, jne. Miten se onkin ollut minulle aina niin vaikeaa...?

Noh, miehelle lävähti mukava joululahja firmalta. Ostoseteleitä Baselin ydinkeskustan pieniin liikkeisiin. Mitäpä niillä ostaisi, siinäpä pulma? Kumpaakaan ei olisi huvittanut lähteä varta vasten shoppaamaan, mutta rahat piti kuluttaa ennen poismuuttoamme. Siispä saimme idiksen. Ostetaan markkinoiden kehutuin sveitsiläinen kahvikone suomeenpaluulahjaksi itsellemme. Ehkäpä vieraamme eivät kehtaa enää valitaa. Tuumasta toimeen. Mies valitsi kapeimman ja tyylikkäimmän mallin, koska onhan se hupaisaa jos kone täyttäisi keskivertosuomalaisen keittiön työskentelypinta-alasta puolet! Ja hyvää oli kahvikin. Niin pitkään kuin sitä tuli! Tasan kolme viikkoa ja masiina oli tukossa. Mies kiroili ja putsasi. Saimme yhden kupin maukasta vastajauhetuista pavuista puristettua kahvia. Taas tukossa. Jälleen mies kiroili ja putsasi. Lopulta soitin itse help-lineen ja käskin Juraa hakemaan masiinan. Me ei enää aikaamme sen kanssa kuluteta. Kone oli viikon korjattavana ja seisoo nyt taas keittiössä ehkä toimivana. En ole vaivautunut siihen enää koskemaan. Ensiksikin pitäisi ostaa vedensuodatuskannu (häh?). Koneen vesitankin suodatin ei riitä. Mies kuuli työkavereidensa nyysivän omiin kahvikoneisiinsa labran puhdistettua vettä (häh, hullun hommaa?). Ja toiseksi, kaikki markkinoilla olevat pavut eivät käy, vaan rasvaisimmat tukkivat jauhinosan ja koneiston tyystin (ja mistä me olisimme sen voineet tietää?). Rajoitteita ei käyttöohjeissa mainittu. Raivostutaa. Tähän mennessä olin aina sitä mieltä, että sveitsiläiset tekevät vain laatua. Jura lienee poikkeus. Kahvi on kyllä vaarallisen maukasta, mutta koneiden käyttökestävyys ei liene kovinkaan hyvä. Markkinoiden muka parhaana kahvikoneena olisin odottanut hieman parempaa esitystä.

Kuulin että Stoccalla on kesäkuun kanta-asiakastarjouksena samainen kone. En suosittele! Itse teen kahvini jälleen tuttuun tapaan italialaisella hyväksi todetulla kaffettierellä, joka maksaa vain pari prosenttia Juran hinnasta! Ja hyvää on!!!!! Kun pahin v....s on hälvennyt, vaivaudun ehkä painamaan taas nappulaa! Vai ryhtyisinkö sittenkin kahvilakkoon ;))))?! Kävi niin tai näin, jos ja kun tulet meille kylään, pidätkö ystävällisesti suusi kiinni kahviasiasta ja juot tyytyväisenä juuri sitä litkua mitä eteesi työnnetään. Kotonasi saat sitten taas nauttia mitä lystää.... okei!