Pitkä hiljaisuus johtuu jälleen flunssasta. Luulen että syynä jatkuviin flunssaepidemioihin on varsin leuto mennyt talvi. Virukset elelevät mielellään kosteissa hieman yli nollan lämpötiloissa. Siksi Damissakin lääkäri käski ulkomaalaisena tottumaan siihen että heidän viruksilleen vastustuskyvyttöminä olisimme loka-huhtikuun aikana jatkuvasti flunssassa. Ja niinhän siinä kävi.
Aiempina vuosina Zürichissäkin on ollut sentään jonkinasteinen talvi. Vaan ei tänä vuonna. Kelkkaakin tarvittiin vain yhtenä päivänä. Siitä tämän flunssakierteen täytyy johtua. Onneksi en ole sentään allerginen. Heilläkään ei ole tänä vuonna ollut kovin hauskaa. Onneksi olen jälleen parempaan päin. Ehkäpä uudelleen saapunut hellekin piristää.
Mies on enenevässä määrin poissa (nytkin neljättä päivää Saksassa), joten hänestä ei ole juuri apua. Onneksi saapuu sentään juhannuskemuihin, jotka vietämme viimevuotiseen tapaan eräällä lähikukkulalla grillaten, ryypiskellen ja sitä-sun-tätä pelaillen. Lasten ehdoilla tietenkin - hmmmm?! Miehelle tosin riittää jo pari kaljaa kupoliin ja mopo karkaa käsistä. Ei, juopon vikaa hänessä ei sentään ole, mutta pienessä hiprakassa häneltä on turha odottaa apua lasten kaitsemisessa - peukalot siirtyvät keskelle kättä ja kädet taskuun. Seuraava päiväkin sujuu ilman hermoromahduksia vain jos ilmoitan hänen "työvuoronsa" olevan parasta aikaa... huoh. Noh, onneksi mies on krapulassa sentään varsinainen koomikko. Koska viikonlopuksi on luvattu roimaa hellettä, lienee parasta suunnata rokulipäivän viettoon vesistön ääreen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti