maanantai 14. tammikuuta 2008

Jumissa asuntosivuihin

Juuri kun olin päättänyt jättää Baselin seudun asuntosivujen jatkuvan kyttäämisen, löysin itseni surffaamasta oikotien asuntosivuilta, erään pienehkön kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun vuokra- ja myyntikohteita selaamasta.

Mahdollinen Suomeen muutto pelottaa. Olemme olleet ulkomailla nyt 5 vuotta ja se on kokeneempien mukaan jonkinlainen virstanpylväs. Kotimaa tuntuu vielä tutulta, mutta silti moni kotoinen asia on alkanut jo selkeästi ärsyttämään. Olo on kotoisa ulkomailla, joskin tunnemme yhä edelleen olevamme jotenkin LOMALLA. Jos/kun paluumuutto Suomeen on edessä, loppuu lomailu siihen. Lomailuun kotimaan rajojen ulkopuolelle meillä tuskin on varaa vuosiin... Minä joutunen kortistoon määrättömäksi ajaksi... kun olen kerran ollut VAIN kotona viimeiset 5 vuotta. Vai uskaltaako joku väittää että kotiäitiyttä arvostetaan Suomen työnantajapiireissä? Jossain vaiheessa liittynemme velkavankeudessa elävien joukkoon, jossa pysynemme kuolemaamme asti. aaaaahhh. Sitäkö se elämä Suomessa on?
Syy hetkelliseen tappiomielialaani lienee hormoonikierrossa ja HKI:n valituskuorossa:
http://www.youtube.com/watch?v=ATXV3DzKv68

Suomi on rakas maa. Suomikoulun itsenäisyyspäivän juhlassa tippa vierähti poskelle, kun me ulkosuomalaiset lauloimme sinisen ja valkoisen. Vetistelen yllätyksekseni muulloinkin kun Suomi vilahtaa jostain syystä mediassa. Esim viikko pari sitten kun Ahonen hyppäsi voittoon ja kuuluttaja kiljui "Katsokaa, Ahonen hymyilee! Harvinaista suomalaiselle!!!".

Päällimmäinen huoleni on se, kuinka pärjäisimme siellä taloudellisesti. Kahden on pakko tehdä töitä, jos ei ole miljonääri. Ja me emme ole. Viiden vuoden aukko CV:ssä kaupungissa, jossa on tungokseen asti akateemisia ei liene mikään meriitti. Turha siinä on piipittää "olen mä oppinut tehokkaaksi, täsmälliseksi ja kärsivälliseksi. Niin ja osaan mä nykyään tervehtiä hymyillen kaikkia tuntemattomia vastaantulijoita ja jauhaa smalltalkia kunhan ei puhuta politiikasta tai rahasta. Niin että oliks teillä niitä töitä mulle?"

Ah, kotiäidin nukkumaanmenoaika meni jo (klo 23.17). Parasta painua pehkuihin ja kirjoitella uudestaan kunhan hormoonitasokäyrä osoittaa optimistiseen suuntaan.
Öitä!

Ei kommentteja: