Marraskuinen näkymä ruokapöydän äärestä. Rakennustyöt ovat siis alkaneet. Aitaan on tehty lapsille pieniä kurkistusikkunoita, jotta he voivat (ja vanhempansa myös) seurata rakennusurakkaa. Hienosti ajateltu!
Olo on jotenkin tylsistynyt. Liekö alavireisyyden syy se että olen ollut koko päivän sisällä. Esikoisella on flunssa, joten olen antanut hänen katsoa koko päivän töllöä. Se on ainoa tapa pitää poika paikallaan. Lukuunottamatta päikkäreitä! Nytkin molemmat pojat pysynevät tiivisti sohvalla AUTOT-leffan ajan. Se vasta onkin pätkä, suosittelen lämpimästi pikkumiesperheisiin.
Pitäisi askarrella joulukortteja jne, mutten jotenkin vain yksinkertaisesti jaksa juuri nyt sitä liima-leikkaussilppu-tussitahra-sotkuhässäkkää. Odotan inspiraatiota ensi viikkoon... tai annan sen miehelle viikonlopputehtäväksi... hah, haa! Olen menossa tyttöjen (äitien) kanssa ulos kahtena iltana, joten himmailen todennäköisesti koko viikonlopun kykenemättä mihinkään hyödylliseen saati kehittävään.
Vetikan flunssan takia tänään jäi väliin myös viimeinen puheterapiakerta. Kyseessähän oli vain 5 kerran testiryhmä. Ensi viikolla vain äidit on kutsuttu, sillä tarkoituksena on keskustella jatkosta. Jos haluaisimme jatkaa, joutuisimme sitoutumaan vuodeksi eteenpäin ja sehän ei käy. Joudun siis turvautumaan pieneen valkoiseen valheeseen. Kerron että mies on vasta kirjoittanut uuden työsopimuksen ja että muuttanemme mahd pian vuodenvaihteen jälkeen. En usko että he nimittäin tykkäävät hyvää, jos paljastan että me tiesimme jo terapian alussa, ettei Veitikka käy siellä koeaikaa pidempään. Terapiaistunnot ovat olleet hyviä - ainakin äideille. Veitikka ei siellä lupaanvan ja innostuneen alun jälkeen olisi halunnut käydä, eikä enää tarvitsekkaan. Yksi albaanipoika kun kaipasi hänen huomiotaan (muita poikia ei ollut) niin kovasti, että antoi sitten lopulta Veitikalle turpiin. Eikä poika edes kertonut sitä kotona!!! Hemmetti!
Se että me äidit olemme saaneet purkaa tuntojamme ryhmässä psykoterapeutin kanssa, on ollut oikein opettavaista. En kuitenkaan halua pitää esikoista vasten tahtoaan ryhmässä, jossa joku käy käsiksi. Luulen että hän on saanut kokea moista käytöstä jo ihan tarpeeksi. Onneksi kinskissä (siis eskarissa) ei moista tapahdu, tai en ole kuullut... Ei kai moisia yhteenottoja voi tulevaisuudessakaan välttää, mutta ainakaan en aio siitä MAKSAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti