Kiitos kommenteista!!!

Joo, onhan tämä bloggaaminen aikas skitsofreenistä touhua. Toisaalta kirjoitan itselleni päiväkirjaa, toisaalta taas haluan informoida kollegtiivisesti ystäviäni kuinka elo ja oleilu täällä sujuu. En millään kykenisi pitämään jokaiseen teistä henki koht yhteyttä, eikä olisi mieltäkään kirjoittaa moneen kertaan samoista asioista. Vaikka eipä täällä kyllä paljon mitään tapahdu.... ;) Normaalia lapsiperhearkeahan tämä. Kommentit ovat siis AINA tervetulleita, mutta erityisesti silloin kun elämä oikein veetuttaa, olisivat kommentit TOOOOSI kivoja. Vähän tsemppiä elämään. Ymmärrän kyllä, ettette halua kaikki tänne blogiin kommentoida. Kiitos meileistänne. En vain ehdi niihin aina vastaamaan. Jos on suomiäidin arki kiireistä työ-ja kotirintamalla, niin on se sitä täälläkin. Systeemi kun on luotu niin, että äitien oletetaan keskittyvät hellan ja lasten ääreen. Nykyään olen hankkinut hieman omaa aikaa siirtymällä einesruokaan. Sitä on täällä Suomeen verrattuna aika huonosti saatavilla, mutta saksalaisten halppiskauppa ALDIsta löytyy sentään aika paljon ja mielestäni ihan herkullisia. Takana ovat ne ajat kun Amsterdamissa vielä vaivauduin keittämään tomaattikastikkeetkin alusta lähtien itse. Kun esikoinen on eskarissa ja kuopus leikkikerhossa, ehdin siis lenkillekin. Jee! Minusta on tullut aikas tehokas ajankäyttäjä. Kun on kaksikin tuntia aikaa ja paljon tehtävää, on minuuttiaikataulu tarpeellinen. Naapurustossa moinen aiheuttaa tietysti hieman närää. Ei ole kovin sopivaa huikata small-talkin sijaan "Sori, en ehdi nyt juoruilemaan, mul on kiire lenkille!". Toisaalta, on minulla hengenheimolaisiakin. Metsä on aamuisin täynnä naispuolisia lenkkeilijöitä.

Hei sinä siellä Lausannessa! Kuka olet ja mikä elämäntilanteesi on? Valota vähän???
Itsekin seuraan/tirkistelen erään toisen suomalaisen yksinhuoltajan arkea Luzernissa hänen bloginsa välityksellä.