Kuten olen jo useampaan kertaan täällä vuodattanut, on meidän telsu romu. Se seisoo edelleen olohuoneessa ja odottaa kohtaloaan. Olin viime viikon ihan pinnana koska Olppa oli kipeä ja oli siis 12h pallona jalassa. Kyllähän sitä jokainen normaalilla äidinrakkaudella varustettu mamma jaksaa toipilastaan hetken aikaa hyysätä, mutta ei nyt sentään IHAN KOKO PÄIVÄÄ JA VIIKKOA SENTÄÄN? Vai jaksatko itse???????????
Niimpä tv:n avaamisesta seuraava lobotomia lapsilla olisi tosiaan ollut viime viikolla poikaa.
Mies heitti sitten viikonloppuna "käyppäs hakemassa meille uusi tv!". Hah, mitä minäkö??? Mies antoi vain kaksi kriteeriä. Max 100cm leveä (vain 32 tuumainen käy), jotta saamme sen sitten joskus uudessa kodissa kaappiin sisälle piiloon (emme enää halua, että moinen vekotin hallitsee olohuonetta (ja erityisesti miespuolisten asukkaiden keskittymistä), jos se vain on mitenkään mahdollista... nähtäväksi jää). Toinen kriteeri on hinta. Moiseen aivojentuhoojaan (hah, hah) ei saa upottaa enempää rahaa kuin noin 1000-1500 euroa.
Siis myönnetään, että aikoinaan tavattuamme taisin olla meistä se teknisesti taitavampi. Mutta silloin olinkin perehtynyt tekniikkaan koska olin sinkku ja asiat kiinnostivat. Sittemmin olemme miehen kanssa päättäneet, että vaikka olenkin enemmän miehelle ominaista putkiaivotyyppiä, niin voisin suosiolla jättää hänelle rassarihommat. Ja niin olen viime vuosina totisesti tehnytkin. Mieskin on onneksi kehittynyt pyörittyään vuosikaudet yliopistossa ruuvari kädessä ja perehdyttyään jopa elektroniikkaan. Nykyään hän onkin se joka edes yritää tehdä teknisille vempaimillemme jotain. Mínä lähinnä painan naisille tyypillisesti buuttinappulasta, jos ei vekotin muuten skulaa. Vaihdan enää vain lamput.
Ja minunko pitäisi siis nyt perehtyä uusimpiin televisioihin, mitä häh?????? Emme olekkaan niihin juuri rahaa laittaneet, itse asiassa +/-0 valuuttaa!
Ulkomaille muutettuamme myimme miehen lahjasi saaman tv:n pois ja saimme Amsterdamissa tutuiltamme jotakuinkin toimivan töllöttimen lahjaksi. Raahasimme sen mukanamme Zürichiin, mutta sitten ostimme naapureilta kuvaputkitelkkarin pois varastosta pölyttymässä vähemmällä kuin saimme miehen aivan samasta vekottimesta Suomessa.
Sittemmin on tekniikka hieman edistynyt. Yritin perehtyä taulutelevisioihin viikonloppuna Tekniikan Maailman sivuilla (sinne menen aina ennen teknisiä ostopäätöksiäni helpottaakseni). Tuli hiki. Ei hemmetti, en tajua enää mitään siitä jargoniasta. Kuvan laatu kun kuulemma riippuu nykyään niin monesta eri tekijästä, ettei kuluttaja voi kaupassa tietää miltä saman töllöttimen kuva kotona näyttää, jne. Ja pitääkö olla plasmaa vaiko LCD, jne...
AUTTAKAA siis ihmeessä epätoivoista! Mikä vekotin teillä kotona pölyttyy (Merkki, malli, koko ja ehkä hintaluokkakin)? Miksi juuri se? Mitkä olivat valintakriteerinne? Onko osottautunut hyväksi ja hintansa arvoiseksi, vai onko kuva mahdollisesti sittenkin sellainen epätarkka venytetyn purukumin näköinen, jota ei erkkikään jaksa pitkään toljottaa...?????????
Olisi tässä meinaan muutakin tekemistä kuin olla vertalusivuilla netissä viikkotolkulla pyörimässä. Tänäänkin eksyin Lausannen misun blogisivuille. Erittäin hyviä vaellusvinkkejä erityisesti Sveitsin ranskankieliseltä alueelta, kiitti vaan osoitteesta! Sielläkin odotellaan varmasti lunta ja hiihtokauden alkua malttamattomina?! Lupailevat ennätyshyvää talvea, jippiiii!
Pikku piraatit heräsivät, joten omasääteinen kotiäidin tauko on jälleen kerran ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Moi,
mun mielestä se kuvan laatu riippuu jonkin verran myös niistä standardeista, joita kussakin maassa noudatetaan, eli Suomessa hyvä ei välttämättä pelitä teillä.. Mutta tietyllä hetkellä TM:n testivoittaja näyttäisi olleen Panasonicin järkyttävän laaja Vista(?; Vieta?.)
Käyttäjäkokemuksia: en saanut ekoilla yrittämillä koko toosaa auki, kun kytkennät noihin muihin laitteisiin niin monimutkaiset. Jostain syystä kuva on alkanut olla rakeinen viime aikoina, siis sellainen että jossain kohdassa näkyy palikoita luonnollisen kuvan sijaan. En tiedä selitystä tälle; voi olla että ei johdu itse töllöstä.
Kiitos Mariaana!
Arvelinkin että sinä sieltä insinöörin kainalosta vastaisit ensin ;).
Juuri tuota pelkään. Eli että kaupassa valitaan vain joku joka näyttää hyvältä kun ei kerran tajuta tekniikasta mitään. Maksamme maltaita ja jonkun ajan kuluttua kuvan laatu heikkenee... viimestään muuton jälkeen. Siinä on paha mennä kauppaan valittamaan vaikka nykyisillä hinnoilla toivoisi töllön toimivan edes 10 vuotta. Onkohan se liikaa pyydetty.
Miehellä oli muuten sittenkin vielä kolmaskin kriteeri HELPPOKÄYTTÖISYYS!!! Onkohan sekin nykyään liikaa pyydetty. Suomessa mummolassa kävi nimittäin niin, että meille annettiin 3 kaukosäädintä kouraan ja jokainen toiminto piti valita ERI kaukosäätimestä??? Arvaa onnistuiko?!? Aina oli väärä kaukosäädin ja niimpä aina piti koko katseluprosessi alkaa alusta. Voiko tämä olla todellisuus jokaisessa modernissa kodissa??? En suostu uskomaan.
Mummolassa ei vissiin ollut all-in-one-kaukosäädintä.. Luulen, että nykyisin jopa jotkut laitteiden omat kaukosäätimet on sellaisia, että niiden komentoon saisi yhdistettyä useita laitteita.
Kun tv on kytketty digiboksiin ja stereoihin (kotiteatteri), niin väkisinkin pitää ensin opetella, mitkä kaikki namikat täytyy valita, että saa kuvan näkyviin. (Meillä se yksi kaukosäädin ei aina omaa voimia sytyttää jokaisen laitteen virtoja - hämmentävää humanistille..)
Hei,
meillä on joku sony 46" taulu-TV, jossa on sisäänrakennettu digiviritin. Siinä on tosi terävä kuva voi kattoo jotai blu-ray tason leffoja.
Tuire
Lähetä kommentti