Omituinen tapa No1

Eräs blogiani seuraava ulkosuomalainen haastoi kertomaan omituisista tavoistani. Häh, eihän minulla sellaisia ole...???
Mun pitäisi siis keksiä peräti 5 omituisuutta itsestäni. Siis hei vanhat kamut erityisesti, voisitteko taas auttaa??? Yksi teistä tuntee mut jo ajoilta ennen kouluikää ja eräs toinen eskarista, loput koulusta, lukiosta, yliopistosta ja sittemmin ulkomaan vuosiltani. Mikä minussa on perin omituista tai vähintään pitkiä katseita aiheuttavaa????? Sammakoiden päästelykö (uskon parantaneeni tapani sittemmin, kun vastaan on tullut vastaavia ärsyttäviä piirteitä omaavia persoonia)? Vaiko se etten jaksa pierunpidättäjäismäisiä kissanristiäisiä (niihinkin on kai totuttava)??? Vai mikä?????

Näin ensialkuun keksin yhden omituisuuden:
Kyynelehdin nykyään turhan usein ja aivan omituisista syistä. Eilenkin kun hain esikoulun opelta kurpitsaa lyhtyä varten (tänään olisi metsässä kurpitsalyhtykulkue, johon on esikoinen on harjoitellut lauluja jo viikkotolkulla... vaan väliin jää sekin - vilkutamme korkeintaan ikkunasta ohikulkevalle laumalle). Ope totesi "Jööö, kun te sitten kohta lähdette, jööööö..." Ja taas tulvivat kyynelkanavat. Ope antoi kunnon rutistuksen, kun ei muutakaan keksinyt ja hoki "ei kai Suomeenpaluu noin kamalaa voi olla...?" Seurauksena oli entistäkin pahempi kyyneltulva enkä kyennyt vastaamaan hänelle ettei paluu suinkaan kamalaa ole, mua vaan muuten itkettää. Voi helvattu. Nytkin kun kirjoitan asiasta KYYNELEHDIN! ARRGGG.
Kyynelehdin myös joka kerta kun katson Obaman voittopuhetta netistä tai televisiosta. Siinä miehessä on mielestäni selittämätöntä karismaa. Toivon että hän pysyy hengissä edes yhden pressakauden.

Ehkäpä olen niin herkässä henkisessä tilassa etten voi olla kyynelehtimättä.
Toisaalta, lukion jälkeisinä välivuosina sain käsittämättömiä hihityskohtauksia, joista ei ollut tulla loppua. Ei vaikka asiakaspalvelutyössä minun olisi pitänyt pysyä skarppina. Kerrankin vajosin tiskin taakse koska nauroin niin käsittämättömän paljon. Ja sitä taisi kestää puolisen tuntia.... jöööö. Asiakasta ei naurattanut yhtään - sillä oli nälkä. Noh, nukuin noihin aikoihin 12-14h yöunia ja kun vähensin unen määrää noin 8 tuntiin, loppui kontrolloimaton hihittelykin siihen. Hmmmm. Nukunkohan nykyään liian vähän, ja itkeskelen siksi?