Kuka rakastaa muuttamista?

Pikapostaus koska hommaa riittää...
Väsyttää armottomasti, vaikka kello on vasta kuusi illalla. Univelkaa on kerääntynyt aika huimasti sitten poikain Suomeen lennon. Eikä siitä ole kuin vajaa kolme päivää. Otin aluksi rennosti, sillä muuttomiehet pakkaavat myös. Kunnes eilen iltapäivällä iski pommi. Ensinnäkin, kierrätyskeskuksesta soitettiin ja kerrottiin että heillä on keksiviikoksi (eli huomiseksi) päällekkäisbuukkaus joka tarkoittaa käytännössä sitä että he tulevat jo tiistaina (eli tänään). Mulla iski siis hirveä kiirus ja paniikki tyhjentää kaikki heille tarkoitetut kaapit, pöydät ja lipastot. Mies tuli onneksi auttamaan urakassa puol ysin pintaan (pitkää päivää painaa tänäänkin... hemmetti). Sänkyyn kaaduin puolenyön tietämillä.
Heräsin miehen kelloon 05.32. Grrrrr. Luulin että saan ottaa tänään rennommin, kuhan kierrätyskeskuksen tukityöllistetyt nostavat kytkintä. Iso lava-auto tuli aivan täpötäyteen samaisesta kierrätyskeskuksesta ostetuista huonekaluista.
Ah että on avaraa! Loput tavaramme lojuvat jos missäkin laatikossa pitkin nurkkia. Osan olen jaksanut pakata kunnolla, osa odottaa huomenna Suomesta saapuvien muuttomiesten apua ja tarvikkeita. Sitten iski toinen pommi. Talossamme aloitettiin maanantaina myös ikkunaremontti ja se on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että ikkunamiehet haluavat välttämättä päästä meille huomenna. Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki esillä olevat tavarat peittyvät hienoon betonipölyyn kun vanhoja ikkunoita leikataan seinästä irti.
ELI huomenna on jälleen kukonlaulusta lähtien kilpajuoksu, ehtivätkö kamamme paketteihin ennenkuin ne keräävät ympärilleen rakkaan kotimme seinistä irtoavan tomukerroksen - tuliaisia Sveitsistä!
Ja mies kutsuu tätä LUXUSMUUTOKSI!!!