torstai 6. marraskuuta 2008

Kiitos tuhannesti vinkeistä...

Erityisesti JKL:stä tuli hyvin kattava lista... aluksi luulin sen olevan joltain täkäläiseltä suomiäidiltä, sillä kaikki pk:n mainitsemat leikit ovat myös täällä aika vakioleikkejä.

Pullonpyöritysleikki lienee ainoa, jota vierastan enkä mielellään sitä omassa kodissani järjestä. Onhan siinä tosin hyvätkin puolensa!!! Luulin sen olevan sveitsiläisten keksintö, he kun saapuvat synttäreille yleensä pilkun tarkasti oikeaan aikaan, jolloin ovelle muodostuu jono, eikä synttärisankari(t) ehdi keskittymään kehenkään saati avaamaan saapumishötäkässä kenenkään lahjaa, eikä myöskään kiittämään... Pullonpyörityksessä tulee siis selvästi esille se kuka antoi mitäkin ja sankarilla on aikaa kiittää. MUTTA, mutta, ko tapa ruokkii mielestäni myös sitä että lahjalla on liikaa merkitystä ja lahjanantajalle on noloa jos päivänsankari ei siitä pidäkkään... olen ollut sivustakatsojana sellaisillakin synttäreillä, eikä siinä ringissä ollut kenelläkään kivaa. Lahjan tuonut muksu manasi äitinsä varmaan viimeiseen rakoon. Onneksi ainakin vielä tähän asti meidän muksuille on ollut tärkeämpää saada ystävänsä kylään leikkimään, kuin se että he tuovat mahdollisesti myös lahjoja. Muistan ikuisesti naapurin muksun synttärit jolloin poitsu odotti pitkällä portaissa käsi ojossa lahjaa, ei toivottanut kavereitaan tervetulleeksi, ei kiittänyt ja äitinsäkin heitti poikain kieli poskessa askarteleman kortin saman tien pahviroskikseen... että sellaista. Noh, tapansa kullakin.

Luulen että yhdistän muutamia leikkejä am:n mainitsemaan merirosvoteemaan. Viime vuotiseen tapaan sohvat taas yhteen merirosvolaivaksi jne... ainakin naapurin tytön kanssa he leikkivät merirosvoja lähes aina - kerrosängyssä.
Aihe on kyllä jo aika loppuunkaluttu, mutta niin taitaa olla autoteemakin, dinoteema, jne... Ehkäpä ideana onkin vain fantasia ylipäätään... saavat muksut sitten itse miettiä kuka haluaa olla lohikäärme, dino, batman, power ranger, spider man, tms. TAI VAIKKA IHAN OMA ITSENSÄ ;)

Synttärikemujen järkkäämistä vaikeuttaa tosin se että olen ollut koko viikon jumissa neljän seinän sisällä, sillä esikoinen on kipeänä jo neljättä päivää. Huomenna pääsen onneksi molempien kanssa lääkäriin. 4 ja 6v tarkastusten yhteydessä on aikaa katsoa myös mistä kuumeilu johtuu. Kuopuksella sen sijaan oli rakkuloita kielessä, jne... tää on taas tätä.

PS. Edellisessä meilissä mainitsemani astiastoasia oli tosi pikkumaista urputusta. Mutta hei, ei ole kiva turvautua vuodesta toiseen väliaikaisratkaisuihin!!! Kokeilkaa itsekin niin huomatte että kyllä alkaa vähitellen veetuttamaan... oli kyse sitten kuinka pikkumaisesta asiasta vain.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

täällä meilläpäin on trendikästä mainita erikseen kutsussa ettei lahjaa haluta. mä tulkitsen sen siten että vanhemmat eivät haluaa mitään krääsää kotiinsa ja harmittaa selittää lapselle ettei x halua mitään! lapselle voi olla tärkeätä antaa jotai ystävälleen ... antamisen ilo.tulipa mieleen tääkin puoli
am