Sano se kuvin

Pääsimme kuin pääsimmekin mäkeen. Jäätikkösesonki näyttää kuitenkin tarkoittavan sitä, ettei muita kuin jäätikön kupeessa olevia mäkiä kunnosteta. Ei vaikka lunta on niin helvatusti. Hinkkasimme siis kahta mäkeä ja jonkun verran myös freerideja. Tottumattomana en offareilla halunnut kuitenkaan rypeä loukkaantumisvaara mielessä. Kukahan sitä autoa lähtisi muuten maanantaina Suomea kohti ajamaan...
Takaisin alas runnoimme pitkää (elämäni pisin) puolivalmista rinnettä ja sen kyllä tunsi reisissään seuraavana päivänä. Joka ikisen mäkipäivänpäätteeksi lupaan itselleni aloittaa uudestaan mainion lihaskunnon ylläpitoharrastuksen Bodypumpin. Rimppakintun reidet ovat päässeet hieman huonoon kuntoon. Kestävyyttä löytyy vaikka muille jakaa, vaan voimaa ei nimeksikään.


Koska mäkitilanne mättää, olemme keskittyneet muuhun ulkoiluun! Vaellusreittejä riittää onneksi talvellakin. Näihin kuviin ja tunnelmiin Sveitsistä marraskuun lopussa 2008!

Palannen uudestaan kirjoituspuuhiin tod näk vasta Keski-Suomesta ;))))

VOIKAA HYVIN!!!!!!!!!

Mitä tekee forced to be housewife vapaailtanaan?

Kuten jo niin monesti olen urputtanut, on lapsellisella ulkomaanelävällä kovin vähän mahdollisuuksia vapaailtoihin koska auttavat sukulaiset puuttuvat. (joo, joo, voi ne suomessakin olla kaukana, mutta se nyt ei kuulu tähän...)

Noh, mitä siis tekee kotiäiti joka saa viettää pitkästä aikaa hetken itsekseen? Joogaa, lenkkeilee, punnertaa tai harrastaa muuta ruumiinkuritusta kilpaillessaan kehoa rapistavia fysiikanlakeja vastaan?
Mukana ovat
- lenkkarit & kuteet
- joogamatto
- internet, jotta voin katsoa joogaharjoitukset netistä:
http://www.startv.ch/sendungen/movies-serien/yoga/ (tällä viikolla voi netistä katsoa tunnin nro 6 - erittäin rentouttava 40 minuuttinen, suosittelen!)
- kävelysauvat
- laskettelukamat

Vai sivistääkö/päivittääkö hän itseään, jotta mahdollinen töihinpaluu sujuisi helpommin? Mukaan pakattu ammattikirjallisuus:
- Tietoa luova projekti - polku oppivaan organisaatioon (Jalava & Virtanen)
- Tunneäly työelämässä (Goleman)
- A Guide to the Project Management - Body of Knowledge (Project Management Institute)
- Die nackte Wahrheit über Projektmanagement (Reiter) miehen pomon suosittelema silmät avaava opus.

Vai hoitaako hän pakollisia byrokraattisia muuttoon liittyviä papruhommia kuten:
- kirjoittelee muuttoilmoituksia
- täyttelee kelan papereita
- ym

Helliikö itseään ja rentoutuuko esim killumalla kylvyssä kurkkunaamio lärvissä?

Ehei, ei suinkaan. Sen sijaan että sivistäisi, kuntouttaisi ja huoltaisi itseään kotiäippä haahuilee alppikylässä vailla päämäärää ja tiirailee tuon tuostakin ylös rinteille...
Majapaikkaansa päästyään hän surffaa netissä puoli päivää niskat jumissa lukemassa ja poistamassa yli kolmesataa meiliä, joista suurin osa kuuluu Talentumin uutiskirjeisiin (Tekniikka&Talous, Tietoviikko ja Taloussanomat), joita hän ei ehtinyt koskaan lukemaan. Ja koska jotain murua on rinnankin alle saatava, keittää hän 2 lautasellista sekametelipastaa, johon on työnnetty kaikkia jääkaapista löytyviä jämiä. Sapuskan hän hotkii töllöttimen ääressä jalat pöydällä. Ja unohtuu katsomaan televisiota koko illaksi sillä sieltähän sattuu parin tunnin kanavahyppelyn jälkeen tulemaan Italian Rai Duelta kuuluisien seikkailijoiden saaren finaali (L'Isola dei Famosi), jota kotiäippä ei ole aiemmin katsonutkaan. Nyt on siis välttämätöntä tuijottaa finaali yhdessä voittajakandidaattien kanssa nyyhkien loppuun saakka (klo 01.00), jotta selviää kuka kolmesta saa antaa voittamansa rahat hyväntekeväisyyteen; sekavan oloinen Carlo, kuvankaunis Belen, vaiko transu Vladimir. Hyvin, hyvin tärkeä finaali siis, jota ilman ei voi elää. Ja siinä sivussa kumoutuu kurkusta alas lähes koko pullollinen punkkua. Mutta, petrautuipa ainakin italiankielen ymmärtäminen taas pitkästä aikaa.

Täydellinen henkinen latautuminen tarkoittaa minulle hyvin usein täydellistä ruodusta poikkeamista ja pellossa elämistä. Se että saan haahuilla pitkälle päivään yöpaidassa tukka pystyssä ja naama pesemättä. Syödä lehteä lukien tai tv:tä katsoen, jne. On loppujen lopuksi kuitenkin aika rankkaa olla 24h ruodussa ja hyvänä esimerkkinä tarkkanäköisille ja huomiokykyisille nassikoille, jotka osaavat jo valittaa siitäkin jos luen lehteä lounaspöydässä "äiti hei, ei ole kauhean mukavaa että sä luet lehteä kun me vielä syödään..". Joup. Siinä on turha urputtaa jos jälkikasvukin istuu ruokapöydässä nenä kiinni Aku ankassaan.

6 vuotta kotona on ollut toisaalta hyvinkin antoisaa ja tärkeää aikaa. Sehän on selvä! Luulen että kotona vietetyn ajan positiivinen merkitys korostuu entisestään kunhan pääsen/joudun työelämän pyöritykseen takaisin. Tällä hetkellä en voi kuitenkaan mitään sille, että olen myöskin erittäin leipiintynyt olemaan vain kotiäiti. Uskon samaan kuin tuttu sokea työssäkäyvä kolmen pojan äitikin, joka totesi "Jaksaakseen olla hyvä äiti, on elämässä oltava muutakin sisältöä kuin pelkkä kodinhoito ja muksut".
Nähtäväksi jää kuinka ääni muuttuu kellossa Suomeen muutettuamme! Odotan innolla uusia haasteita ja uusia rutiineja. Rankkaa se tulee varmaan ainakin aluksi olemaan, mutta yleensä muutos johtaa aina johonkin parempaankin!

Voikaa hyvin!
Kotiäippä lähtee taas haahuilemaan hankien keskelle aurinkoisen alppikylän raiteille.

Lomalla Flimsissä 22-30.11

Muuton pahin osa on takana ja meillä loma edessä. Jippii!!!
Suomimuuttopojat olivat tosi mukavia ja rivakoita otteissaan. Kaikki kunnia heille hyvin sujuneesta muutosta.

Sen sijaan ne ikkunamiehet.... jos minulla olisi ollut kulttuurishokki kuten asuessani Italiassa (huusin naama punaisena sairaalassa lääkärille kun ei palvelu ja hoito pelannut) ja Tsekeissä aikoinaan(itkiessäni junassa kun ei meitä aiottu päästää Itävallan puolelle vaan ajelutettiin junissa rajan tuntumassa ees taas), olisin saattanut karjua toiselle ikkunatyypille pikkasen lujaa päin naamaa viimeistään siinä vaiheessa kun hän ehdotti loppusilauksen tekemistä ikkunoille tänään eli vasta loppusiivouksen ym jälkeen!!! Mutta ehkäpä PMS oireisiin tarkoitetut pillerit tai suomimuuttomiesten hyvä huumori sai minut toimimaan kutakuinkin normaalisti ja kykenin kysymään ikkunatyypiltä hymyssä suin että eikö hän oikeasti ymmärrä saksaani vai eikö hän vain halua ymmärtää mutta enää maanantaina tänne on aivan turha tulla. Mies hoiti homman vielä varman päälle ja käski talomme omistajaa varmistamaan että äijät hoitavat ikkunat valmiiksi silloin kun me haluamme. Ikkunatyypit kun olivat vaivoinamme ja tiellämme kaikkein intensiivisimmän pakkauksen aikaan ja olisivat halunneet pitää taukoa juuri silloin kun kämpässämme ei ollut ketään muitakaan... eli he olisivat kerrankin saaneet työskennellä kotonamme aiheuttamatta harmia kenellekkään. Ensimmäistä kertaa kävi päässä ajatus "Hei, tyypit haluaa tehdä vain jäynää ulkomaalaisille...".

--------------------------------

En halua aiheuttaa kadevihlaisuja mutta vuoristossa on tällä hetkellä aivan SAIRAAN hienoa. Suomessa parasta-aikaa vellova myrsky toi lomakyläämme lauantain aikana puuterilunta peräti 50cm ja huipulle 150cm (Vorab Gletscher 3018m). Nyt aurinko porottaa ja hanki hohtaa. Odottelemme vain hiihtohissien aukeamista. Ja meillä on aikaa odottaa.

Lauantai-iltana näimme tyyppien saapuvan myrskyisestä rinteestä hiihtovaellussukset olalla ja kävimme kyselemässä ko vehkeitä vuokraamosta itsekin. Hiihtovaellussuksia emme vuokralle saaneet ja muutenkin olisi ollut tyhmää hankkiutua rinteeseen lumipyryn jälkeisenä ensimmäisenä aurinkoisena päivänä - jotain olemme sentään oppineet. Lumivyöryvaara kun on silloin erittäin suuri - tänäänkin 3.

Vedimme eilen siis hiihtopussit tyytyväisinä jalkaan ja tarkastelimme satumaisen lumimetsän suojista lukuisten lumivyöryjen paukahtelua vuoren huipulla. Osa saattoi olla tietoisesti räjäytettyjäkin. Siten suojellaan hiihtäjiä ennakkoon.

Seutu on meille entuudestaan tuttu. Aiemmin paikka on tsekattu kesähelteillä 2007. Suoraan alapuolellamme metsän takana on varmasti Sveitsin kauneimpiin kuuluva uimakelpoinen "alppijärvi" Caumasee. Ja sen takana Sveitsin Crand Canyon eli Ruinaultan hulppean hieno jokilaakso - Rheinin alku ja juuri. Suosittelen.

Mies lähti tänään luovuttamaan entisen kotimme pois ja jatkaa sieltä Saksan puolelle kiipeilemään, huomenna töihin koulutukseen ja illalla takaisin tänne. Hän lähti varmuuden vuoksi julkisilla, sillä näillä säillä vuoristoteillä liikkuminen ei ole lainkaan yksinkertaista. Vaikkakin lauantain lumimyrskyssä kiittelimme rengasvalintaamme. Ostimme alle parhaat kitkat (nastathan on täällä kielletty) mitkä markkinoilta löysimme eivätkä ne jättäneet meitä pulaan. Pahimmillaan edessämme oli omalla kaistalla paikallaan sutivien autojen jono ja vastaantulevien kaistalla perä edellä vuoristotietä alaspäin liukastelevien jono. Meidän renkaat pitivät ja pääsimme ohittamaan pahat paikat kieli keskellä suuta auto koko ajan pienessä liikkeessä - tuskanhikikarpalot otsalla kiiltäen. Olisimme hyvinkin voineet olla tosi liemessä ja pellit kasassa sillä meillä ei ole nelivetoa saati lumiketjuja.

Kameran kaikki piuhat laturia myöten ovat huikka hukassa, joten lomavinkkejä voi katsella linkin takaa. Ne ovat paikallisen hiihtokeskuksen viralliset sivut. Sivupalkissa myös muiden ottamia videoita. Erityisesti toiseksi alin video on kaunista katsottavaa tyhjistä freeriderinteistä haaveileville - niitähän täällä riittää.

Hanki hohtaa ulkona niin vastustamattomasti että taidan lähteä hissiasemalle vähän jutustelemaan...
Voikaa hyvin!
http://www.laax.com/flash/index.html#/de/skigebiet/skigebiet_pisten_anlagen

Kuka rakastaa muuttamista?

Pikapostaus koska hommaa riittää...
Väsyttää armottomasti, vaikka kello on vasta kuusi illalla. Univelkaa on kerääntynyt aika huimasti sitten poikain Suomeen lennon. Eikä siitä ole kuin vajaa kolme päivää. Otin aluksi rennosti, sillä muuttomiehet pakkaavat myös. Kunnes eilen iltapäivällä iski pommi. Ensinnäkin, kierrätyskeskuksesta soitettiin ja kerrottiin että heillä on keksiviikoksi (eli huomiseksi) päällekkäisbuukkaus joka tarkoittaa käytännössä sitä että he tulevat jo tiistaina (eli tänään). Mulla iski siis hirveä kiirus ja paniikki tyhjentää kaikki heille tarkoitetut kaapit, pöydät ja lipastot. Mies tuli onneksi auttamaan urakassa puol ysin pintaan (pitkää päivää painaa tänäänkin... hemmetti). Sänkyyn kaaduin puolenyön tietämillä.
Heräsin miehen kelloon 05.32. Grrrrr. Luulin että saan ottaa tänään rennommin, kuhan kierrätyskeskuksen tukityöllistetyt nostavat kytkintä. Iso lava-auto tuli aivan täpötäyteen samaisesta kierrätyskeskuksesta ostetuista huonekaluista.
Ah että on avaraa! Loput tavaramme lojuvat jos missäkin laatikossa pitkin nurkkia. Osan olen jaksanut pakata kunnolla, osa odottaa huomenna Suomesta saapuvien muuttomiesten apua ja tarvikkeita. Sitten iski toinen pommi. Talossamme aloitettiin maanantaina myös ikkunaremontti ja se on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että ikkunamiehet haluavat välttämättä päästä meille huomenna. Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki esillä olevat tavarat peittyvät hienoon betonipölyyn kun vanhoja ikkunoita leikataan seinästä irti.
ELI huomenna on jälleen kukonlaulusta lähtien kilpajuoksu, ehtivätkö kamamme paketteihin ennenkuin ne keräävät ympärilleen rakkaan kotimme seinistä irtoavan tomukerroksen - tuliaisia Sveitsistä!
Ja mies kutsuu tätä LUXUSMUUTOKSI!!!

Omituinen tapa No1

Eräs blogiani seuraava ulkosuomalainen haastoi kertomaan omituisista tavoistani. Häh, eihän minulla sellaisia ole...???
Mun pitäisi siis keksiä peräti 5 omituisuutta itsestäni. Siis hei vanhat kamut erityisesti, voisitteko taas auttaa??? Yksi teistä tuntee mut jo ajoilta ennen kouluikää ja eräs toinen eskarista, loput koulusta, lukiosta, yliopistosta ja sittemmin ulkomaan vuosiltani. Mikä minussa on perin omituista tai vähintään pitkiä katseita aiheuttavaa????? Sammakoiden päästelykö (uskon parantaneeni tapani sittemmin, kun vastaan on tullut vastaavia ärsyttäviä piirteitä omaavia persoonia)? Vaiko se etten jaksa pierunpidättäjäismäisiä kissanristiäisiä (niihinkin on kai totuttava)??? Vai mikä?????

Näin ensialkuun keksin yhden omituisuuden:
Kyynelehdin nykyään turhan usein ja aivan omituisista syistä. Eilenkin kun hain esikoulun opelta kurpitsaa lyhtyä varten (tänään olisi metsässä kurpitsalyhtykulkue, johon on esikoinen on harjoitellut lauluja jo viikkotolkulla... vaan väliin jää sekin - vilkutamme korkeintaan ikkunasta ohikulkevalle laumalle). Ope totesi "Jööö, kun te sitten kohta lähdette, jööööö..." Ja taas tulvivat kyynelkanavat. Ope antoi kunnon rutistuksen, kun ei muutakaan keksinyt ja hoki "ei kai Suomeenpaluu noin kamalaa voi olla...?" Seurauksena oli entistäkin pahempi kyyneltulva enkä kyennyt vastaamaan hänelle ettei paluu suinkaan kamalaa ole, mua vaan muuten itkettää. Voi helvattu. Nytkin kun kirjoitan asiasta KYYNELEHDIN! ARRGGG.
Kyynelehdin myös joka kerta kun katson Obaman voittopuhetta netistä tai televisiosta. Siinä miehessä on mielestäni selittämätöntä karismaa. Toivon että hän pysyy hengissä edes yhden pressakauden.

Ehkäpä olen niin herkässä henkisessä tilassa etten voi olla kyynelehtimättä.
Toisaalta, lukion jälkeisinä välivuosina sain käsittämättömiä hihityskohtauksia, joista ei ollut tulla loppua. Ei vaikka asiakaspalvelutyössä minun olisi pitänyt pysyä skarppina. Kerrankin vajosin tiskin taakse koska nauroin niin käsittämättömän paljon. Ja sitä taisi kestää puolisen tuntia.... jöööö. Asiakasta ei naurattanut yhtään - sillä oli nälkä. Noh, nukuin noihin aikoihin 12-14h yöunia ja kun vähensin unen määrää noin 8 tuntiin, loppui kontrolloimaton hihittelykin siihen. Hmmmm. Nukunkohan nykyään liian vähän, ja itkeskelen siksi?

Kiitos tuhannesti vinkeistä...

Erityisesti JKL:stä tuli hyvin kattava lista... aluksi luulin sen olevan joltain täkäläiseltä suomiäidiltä, sillä kaikki pk:n mainitsemat leikit ovat myös täällä aika vakioleikkejä.

Pullonpyöritysleikki lienee ainoa, jota vierastan enkä mielellään sitä omassa kodissani järjestä. Onhan siinä tosin hyvätkin puolensa!!! Luulin sen olevan sveitsiläisten keksintö, he kun saapuvat synttäreille yleensä pilkun tarkasti oikeaan aikaan, jolloin ovelle muodostuu jono, eikä synttärisankari(t) ehdi keskittymään kehenkään saati avaamaan saapumishötäkässä kenenkään lahjaa, eikä myöskään kiittämään... Pullonpyörityksessä tulee siis selvästi esille se kuka antoi mitäkin ja sankarilla on aikaa kiittää. MUTTA, mutta, ko tapa ruokkii mielestäni myös sitä että lahjalla on liikaa merkitystä ja lahjanantajalle on noloa jos päivänsankari ei siitä pidäkkään... olen ollut sivustakatsojana sellaisillakin synttäreillä, eikä siinä ringissä ollut kenelläkään kivaa. Lahjan tuonut muksu manasi äitinsä varmaan viimeiseen rakoon. Onneksi ainakin vielä tähän asti meidän muksuille on ollut tärkeämpää saada ystävänsä kylään leikkimään, kuin se että he tuovat mahdollisesti myös lahjoja. Muistan ikuisesti naapurin muksun synttärit jolloin poitsu odotti pitkällä portaissa käsi ojossa lahjaa, ei toivottanut kavereitaan tervetulleeksi, ei kiittänyt ja äitinsäkin heitti poikain kieli poskessa askarteleman kortin saman tien pahviroskikseen... että sellaista. Noh, tapansa kullakin.

Luulen että yhdistän muutamia leikkejä am:n mainitsemaan merirosvoteemaan. Viime vuotiseen tapaan sohvat taas yhteen merirosvolaivaksi jne... ainakin naapurin tytön kanssa he leikkivät merirosvoja lähes aina - kerrosängyssä.
Aihe on kyllä jo aika loppuunkaluttu, mutta niin taitaa olla autoteemakin, dinoteema, jne... Ehkäpä ideana onkin vain fantasia ylipäätään... saavat muksut sitten itse miettiä kuka haluaa olla lohikäärme, dino, batman, power ranger, spider man, tms. TAI VAIKKA IHAN OMA ITSENSÄ ;)

Synttärikemujen järkkäämistä vaikeuttaa tosin se että olen ollut koko viikon jumissa neljän seinän sisällä, sillä esikoinen on kipeänä jo neljättä päivää. Huomenna pääsen onneksi molempien kanssa lääkäriin. 4 ja 6v tarkastusten yhteydessä on aikaa katsoa myös mistä kuumeilu johtuu. Kuopuksella sen sijaan oli rakkuloita kielessä, jne... tää on taas tätä.

PS. Edellisessä meilissä mainitsemani astiastoasia oli tosi pikkumaista urputusta. Mutta hei, ei ole kiva turvautua vuodesta toiseen väliaikaisratkaisuihin!!! Kokeilkaa itsekin niin huomatte että kyllä alkaa vähitellen veetuttamaan... oli kyse sitten kuinka pikkumaisesta asiasta vain.

Saisko vinkkejä synttärikemuleikkeihin?

Pojille järjestetään viikon päästä kimppasynttärit, jotka ovat samalla läksiäisjuhlat.

Taas oli ongelmana päättää ketä kutsutaan ja ketä ollaan kutsumatta. Kaikki kun eivät yksinkertaisesti mahdu pöydän ympärille. Muutenkin olen hieman huolissani muutamasta eskarikaverista, joilla on tapana kiusata erästä kolmatta kutsuttua eskarikaveria... pitää siis pysyä skarppina ettei kenellekkään tule kiusaamisen vuoksi paha mieli. Kiusaaja on eräs pomon roolin ottanut pikkumies, jonka "tiimiin" veitikan pitää kuulemma kuulua... ja silloin tämä pomoksi itsensä nimittänyt päättää mitä leikitään ja kenen kanssa. Meidän poika ei pidä tilanteesta lainkaan, koska hän olisi mieluummin kaikkien kaveri tai ainakin päättäisi itse kenen kanssa leikkii ja kenen ei. Jööö... niin kuin täkäläiset sanovat (vapaasti suomennettuna no voi voi).

Oma hommansa oli yrittää jotenkin luontevasti yhteensovittaa sekä sveitsiläiset että suomalaiset ystävät. Me kun halusimme kutsua myös suomalaiset vanhemmat, mutta emme sveitsiläisiä vanhempia, jotka hekin ovat ihan mukavia, mutta... jotenkin meidän kapasiteetti ei vain tänä vuonna riitä siihen että olisimme kutsuneet kaikki. Se ruljanssi käytiin läpi jo ensimmäisenä vuonna. Mm naapurin Rouva T ilmeisesti loukkaantui kun sanoin suoraan että vain heidän pikkupoikansa on kutsuttu, muu perhe viettäkööt sunnuntain parhaaksi katsomallaan tavalla. Rouvalla kun on ilmiömäinen tapa haluta kaikki huomio itselleen, jolloin minulla taas ei olisi mitään mahdollisuutta tehdä mitään, saati jutella kenenkään muun kanssa.

Päädyimme siis kutsumaan suomalaiset brunssille ja eskarikaverit ym naapurimuksut tulevat vasta synttärikakulle. Saa nähdä kuinka toimii...

A-M... sulla on varmaan takataskussa vino pino leikkejä, jotka sopisivat synttäreille?! Vinkkejä kaivataan sillä pääni on suht tyhjä. Aiempina vuosina meillä on ollut ongintaa ja sellainen kuminauhasta naumunsyömisleikki, joka ei toiminut lainkaan... ja muita en muista. Ja koska on marraskuu, pitää leikkien tietty toimia sisällä. Ja eri-ikäisille lapsille. Ikähaarukka on 2v-9v!

Nämä ovat taas niitä tilanteita, joissa väliaikaisasuminen rassaa. Emme ole nimittäin raahanneet tänne arabian astiastoamme, saati hankkineet matkan varrelta mitään edustuskelpoista. Sen sijaan ostimme heti alussa halvimman minkä kaupasta löysimme ja se vetelee jo viimeisiään. Juhlia (tai illallisia) järjestäessämme (lähinnä ne ovat jääneet synttärikemuihin) on minulla siis kerta toisensa jälkeen ongelma kuinka saada astiat riittämään ja mihin laittaa syötävää tarjolle, jne. Mies ei ymmärrä ongelmaani lainkaan... eikä etenkään sitä että odotan jo kuin kuuta nousevaa, että saan heittää kaikki astiamme muuton yhteydessä roskiin. Vaikka ei hänkään niitä mukaan halua ottaa. Luojan kiitos. Olen päättänyt heti töihin palattuani ja ensimmäisen tilin saatuani täydentää ainakin S.Lindforsin astiastoa, jos sitä enää myydään.

Mutta nyt on taas aikaa alkaa pakkaamaan. Niin siis meillähän on pakkauspalvelu. Ensimmäistä kertaa näiden viimeisen 10 vuoden aikana tapahtuneen peräti 8 (kahdeksan) muuton aikana joku pakkaa puolestani!!! Ja nyt en pysty luottamaan siihen... tai siis luotan, luotan, mutta... meidän kamat on hujan hajan eikä juuri millään ole omaa paikkaansa. Haluan pakata tärkeimmät käyttötavarat itse, sillä en halua joutua hirveässä kiireessä etsimään esim jumppatossujani... Missä ne olivatkaan, hmmmm... aijoo varaston lattialla viimeisessä kulmassa ja siinä vieressä oli elektroniikkaa ja pattereita... oliskohan ne siis tossa lamppulaatikossa, vai ...
Mulle riittää että äijät ruuvaa kaikki ikeat takaisin palikoiksi ja paketoi ne ja patjat ja taulut ja...

Nyt on parasta joutua hyödyllisimpiin hommiin. Urokset ovat tiedemuseossa ja minä kurkkukipuisena kotona hohhailemassa. Seonmoro.