Ripulivirus vaihtoi isäntää

... ja seuraavaksi olin vuorossa minä. Perjantaina ilotulitteita sytytellessämme uni meinasi tulla silmään melkein väkisin ja muutenkin oli perin omituinen olo. Syy selvisi lauantaiaamuna kun kiirehdin vessaan, jossa tulikin sitten istuttua suhteellisen tiheään otteeseen seuraavan vuorokauden aikana.

Mies luotsasi poitsut autoon ja eikun menoksi. He lähtivät ensi kertaa ilman emoa vuoristoon ja kivaa oli. Aikovat ottaa kuulemma uusiksi heti kun sopiva viikonloppu löytyy... minulle on siis vihdoin ja viimein tiedossa sitä harvinaista OMAA AIKAA. Ongelma vain on se, että minunkin tekee mieleni vuoristoon niin usein kuin mahdollista. Eikö ihminen osaa olla koskaan mihinkään tyytyväinen???

Kulutin koko viikonlopun mahdollisimman lähellä vessaa, lähinnä lukuasennossa terassilla. Ah sitä rauhaa. Vaikka vihdoinkin pitkäaikainen haaveeni rauhaisasta kotiviikonlopusta ilman yhtäkään urosta lähitienoilla toteutui, oli lopulta mukava saada ne miehet takaisin kotiinkin. Ja kalajuttuja riitti.
Kyseiselle leirintäalueelle olivat tällä kertaa löytäneet myös hollantilaiset! He löytävät jostain kumman syystä aina ja kaikkialle. En tajua? Juuri muita turisteja siellä ei olekkaan näkynyt. Telttailijoiksi syntyneet hollantilaiset omaavat ilmeisesti oman puskaradionsa. Ko. paikkaa alppijärven rannalla kun ei todellakaan netissä mainosteta, eikä yleisimmissä kartoissakaan ole siinä kohtaa teltan kuvaa. Paikka pitää joko tietää tai kuulla puskaradiosta. Monet kehuvatkin sitä nimenomaan juuri siksi Keski-Sveitsin parhaaksi telttapaikaksi. Suurin osa leirintäalueista kun on asuntovaunukansan valloittamia pieniä "kesämökki"kyliä, joista me yritämme pysyä mahdollisimman kaukana. Ja suosituimmat leiripaikat, jotka sijoittuvat vesistön ääreen maksavat usein maltaita, jolloin kustannuksiltaan on ihan sama yöpyäkö hotellissa vaiko teltassa. Vaan ei tämä. Hinta on mitätön, aamiaisen saa tilattua kioskista, vuoristojärvi on peilikirkas ja jopa 80m syvä, puhdas ja lämmin, nuotiopaikkoja ja puuta riittää yllin kyllin, vaellusmaastoissa riittää kovemmallekin adrenaliinireissulle, ja maisemat kuin suoraan postikortista.


Niderbauen Chulmin (1923m) kupeessa on loistava paikka...


...matkustaa vanhanaikaisella puhelinhissillä, vaeltaa kukkien täyttämillä vuorenrinteillä, ihailla Sveitsin sitä itseään, sillä täältähän kaikki alkoi...
Kuvassa vierelläni aito Nykin (ööö-)) siirtolainen jo 20v Zürichissä asunut rastapää. Kehuipa hänkin paikkaa leirintäalueineen lapsiperheiden unelmaksi. Hmmm...


...kokeilla leirielämää autovapaalla alueella... jos ovat ne lukuisat lapsuuteni lapiin suuntautuneet telttareissut jättäneet syvät muistijäljet sieluuni, saman tehnee tämä paikka pojille.