Loma kutakuinkin ohi

Evästauolla. Silveretta Nova. Pieni haave hiipi takaraivoon: Josko tänne pääsisi/ehtisi vielä joskus takaisin ja vieläpä sen verran hyvässä vedossa, että kipuaisi tästä Sveitsin puolelle Klostersiin. Eihän se ole kuin päivän matkan (kipuamisen) päässä.


6 viikon loma on lopuillaan. Kyse on siis lasten lomasta, ei suinkaan meidän aikuisten. Viimeinen eli 6. viikko on tänä vuonna Zürichin kaupungissa poikkeuksellinen, normaali kesäloma on vain 5 viikkoa. Pojat ovat jo enemmän kuin innokkaita aloittamaan omat viikkorutiininsa (esikoinen eskarin ja kuopus leikkikerhonsa). Enkä pane vastaan minäkään. Sen verran raskasta on tällä viikolla ollut. Appivanhemmat palasivat alkuviikosta kaksiviikkoisen lomansa jälkeen kotiin, joten molemmat pojat ovat kilpailleet sitäkin hanakammin huomiostani. Olimme tässä eräänäkin päivänä maauimalassa. Jossain vaiheessa olin vähällä parkua suoraa huutoa SUUUU TUKKOOOON, kun molemmat muksut huusivat VALEHTELEMATTA 2sek välein ÄITI, KATO!!!! Toinen pulikoi ja temppuili altaassa ja toinen altaan reunalla. Luulen että siinä kaula-niska joogassa vuorotellen molempiin suuntiin nyökkäillen joo, joo-kiva, joo-joo, kiva-joo, hienoa-joo, joo, joo vierähti varmaan tunti ellei enemmänkin. Luulen että sivullisista näytin pois lähtiessämme suhteellisen ryytyneeltä äipältä. Sillä tuskimpa ne iskät muotojanikaan tiirailivat?! Vaikka eihän tuo vartalo nyt ihan kauheassakaan kunnossa tällä hetkellä ole, mutta silti...

Itävallassa oli itkettavan kaunista. Menimme rajan taa Montafonin laaksoon, vain siksi, että sieltä saa samassa paketissa aivan kaiken ja hieman halvemmalla kuin Sveitsin puolelta. Laaksoon ajaa vaivaiset 2h ja ilman serpenttiiniteitä. Suomalaisille laskettelijoille tutut St. Anton ja Ischgl ovat kulman takana, samoin kuin Piz Buinin huippukin. Appivanhemmille oli varattu golfailua, meille taas vaellusta, pyöräilyä ja kiipeilyä. Lomahuoneistomme sijaitsi Gaschurnin kylässä. Suosittelen lämpimästi Haus Wittweriä kaikille (http://www.haus.wittwer.at/). Me maksoimme max 8 hlö huoneistosta vajaat 70€/yö. Asunnon sijainti oli huippu ts kävelymatkan päässä kaikesta: kaupasta, ravintoloista, bergbahnista (hissiä), maauimalasta, seikkailuleikkipaikoista, jne. Talvella hinta on tietysti aivan eri luokkaa ja vapaiden hiihtoviikkojen löytäminen vaikeaa. Monika Wittwerin mukaan esim helmikuussa ei ole tilaa vuosiin, sillä vakiovieraat ovat varanneet hiihtolomaviikot jo vuosiksi eteenpäin.

Kävimme useammankin kerran poikain kanssa vaeltamassa, mutta mikä parasta pääsimme myös miehen kanssa kahden reissuun:

2 Päivän hyttivaellus (Gaschurn-Valschavieltal-Neue Heilbronner Hütte-Gaschurn)
Valschavieltalin jokilaakso oli huikean kaunis Nature 2000 -suojelualue. Laakson perällä oli 2 alppilampea, joilta avautuva näkymä henkeäsalpaava. Kolmas lampi/järvi oli vuoristomajan vieressä. Hytti on tällä kertaa iloinen yllätys. Rötiskön näköinen iso hökkeli oli juuri remontoitu ja monista muista vuoristomajoista poiketen tarjosi lämpimän suihkun. Muonatarjontakin oli monipuolisempaa kuin useasti Sveitsin puolella. Takaisinpaluu sujui sakeassa sumussa. Onneksi reitti oli hyvin merkitty.

Ah, parasta lopettaa. Juttu ei nyt luista. Antaa kuvien kertoa puolestaan.
Muksuja kavereineen ravaa jatkuvasti sisään ja ulos. Onneksi pojilla on leikkikavereita, mutten näköjään millään pysty välttämään palvelijan asemaa. Parasta asettua suosiolla jonnekin hellan ja askartelukaapin välimaastoon, kunnes on aika lähettää leikkikamut kotiin.


Taistelupari poseeraa lomakodin edustalla. Valmiina seikkailuihin!



Linssin eteen on kävellyt harvinainen eläin, jota myös äidiksi kutsutaan. Matkalla Piz Buinin (3312m) jäätikköjärven (Silveretta Stausee) ympäri.



Jeees, me pulahdettiin jäätikköjärveen!



Eläköön NATURA 2000! Onneksi tämäkin kaunis laakso on suojeltu virkistyskäyttöön. Reiluun 2300 metriin oli yllättävän kova kipuaminen. Kunnossa on tosiaan parantamisen varaa.



Heeei, mihin sä meet??? Mä ajattelin nimittäin käväistä Tirolin puolella. Etkös tule mukaan??? (Tirolin ja Voralbergin rajapyykki)



UGH! Mä oon UROS. Enkä osaa olla kastautumatta joka ikisessä alppilampareessa... Mut hei, ei se mitään, mulla riittää nimittäin sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Vaik nykyään en tosin enää tiedä kummat on sisukkaampia; alppien asukkaat, vaiko suomalaiset... Jos ei oo Jussilla aikoinaan ollut helppoa suollaan pelkän kuokkansa kanssa, niin tulkaas katsomaan täkäläistä meininkiä! Tuuletetaas hei niille!



Ammuuuu!



Veit sanat suustani!



Huh, vihdoin Neue Heilbronner Hütte näkyy. Karu yöpymispaikka. Mutta sisällä oli lämmintä, kotoisaa ja halpoja herkkusnapseja! Niillä katosi pahinkin lihaskipu.



Pieniä tutkijoita oomme kaikki!



Esikoinen köyden jatkona. Poitsu on kehittynyt huimasti, vaikkemme kiipeilemässä usein käykkään. Enää touhu ei hieman yllättäen olekkaan pelkkää köydessä roikkumista.