Naapurijuoruja... pitkästä aikaa

Menin sitten tänään paasaamaan naapurin rouva T:lle. Johan edellisestä "hiekkalaatikkotappelusta" onkin vierähtänyt aikaa. Hävettää. Kun pari vuotta sitten raivosin sittemmin jo pois muuttaneelle rouva C:lle, ei muistaakseni hävettänyt yhtään.

Rouva T:hän on se naapurin superpuhelias rouva, joka puhuu kaikista myös selän takana. Tulemme toimeen niin hyvin kuin on tarpeen, mutta rouvan yrityksistä huolimatta olemme kyenneet säilyttämään etäisyyden. Nyt hän on keksinyt tulevansa Suomeenkin lomalle ja vaihtavansa asuntoja kanssamme samoin kuin me teimme ystäväperheemme kanssa viime vuonna. Siis meiltä kysymättä. Hemmetti. En jaksais. On rassaavaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka höpinöistä pitää suodattaa vähintään 50-80%.

Olen tähän mennessä onnistunut pitämään suuni kurissa. Tänään sitten repsahdin ja haukuin rouvan valehtelijaksi. Kävi nimittäin niin, että esikoinen tuli eskarista itkien kotiin. Valitti naapurin Leandron härnänneen ja kiusanneen koko kotimatkan vaikka hän kuinka käski lopettamaan. Noh, PMS-aikaa kun taas vietetään (alkakaa jo kuukautiset, alkakaa!!), kihahti emon alkukantainen suojeluraivo saman tien. Painelimme esikoisen kanssa naapuriin ja pakotin Leandron pyytämään anteeksi. Näin hän myös teki, ilman katumuksen häivääkään. Tiedän ettei pikku-L ole ilkeä tahallaan, kunhan härnää härnäämistään paremman tekemisen puutteessa. Olemme antaneet esikoiselle jo ohjeen ottaa voimakeinot käyttöön, jos ei sana mene muuten perille. Ja eräät eivät puhetta ymmärrä. Se on jo sata kertaa nähty. Juuh, tiedetään. Huono neuvo, mutta esikoinen on aika pian kiusattujen joukossa, jos ei hän ala oppimaan edes jonkun tason itsesuojelutaitoja. Kotonakin Otto heittelee häntä kuin hiekkasäkkiä. Yhä edelleen me saamme kehottaa häntä antamaan samalla mitalla takaisin. Silti esikoisen naamasta näkee, kuinka vastentahtoisesti hän tappelee fyysisesti jonkun toisen kanssa.

Rouva T tietää kyllä poikansa paheet ja tietää myös etteivät meidän pojat jaksa siksi hänen poikansa kanssa ns "määräänsä enempää" leikkiä. Eihän kukaan jaksa loputtomiin jos joku kaivaa jatkuvasti verta nenästään. Rouva T yritti silti valehdella, että meidän pojat olisivat kiusanneet Leandroa eilen. Paskan marjat, totesin. Otto oli kotona kipeänä koko iltapäivän ja esikoinen esikoulun pihalla pelaamassa jalkapalloa iltaan saakka ja ihan muiden poikien kanssa. Aahh.

Tiedän etten olisi saanut käydä paasaamassa, mutta pinna on niin kireällä, etten kestä juuri minkäänlaista lisähäiriötä. Mies painaa pitkää päivää ja menoja riittää. Onneksi pääsemme viikonlopuksi lepäämään "mökille". Mökki tuli kohdallemme sattumalta ja kuin tilauksesta! Alakerrassamme on tätä nykyä erään toisen naapurin verho-ompelimoateljee. Viime syksystä lähtien Rouva M on sinnikkäästi hankkiutunut ystäväksemme (kuka enää uskoo sveitsiläisiä etäisiksi - ainakaan suomalaisiin verrattuna). Pikku hiljaa ovemme taakse ilmestyi hänen poikansa käytöstä poistuneita pikkulegoja. Pussi silloin toinen tällöin. Sitten tuli illalliskutsu, grillauskutsu metsään ja nyt tarjous käyttää tuttavan mökkiä. Olemme siis tutustuneet hauskaan sveitsiläisperheeseen, joiden kanssa juttu luistaa yllättävän hyvin vaikka ikäeroa löytyykin yli 10v. Odotamme siis innolla tulevaa viikonloppua, jolloin pääsemme tsekkaamaan vuoristomöksän. Jos paikka miellyttää, saamme vuokrata sitä aina kun tarve vaatii, eikä isäntäperhe tarvitse sitä itse.

Rinteessä alempana asustaa myös eräs lapsiperhe, johon kiinnitin kevään mittaan huomiota. Heidän pihansa rajautuu suoraan meidän katuumme, josta tulee vilkasliikenteisempi, kunhan naapuritalo valmistuu. Meidän vuokraisäntämme taisto koitui heidän kiusakseen. Uusi tie valmistuvan talon autotalliin kun oli alun perin suunniteltu kulkevaksi meidän pihamme editse. Eräänä huhtikuisena sunnuntaina näimme sitten ko perheen ulkoilemassa. Pakotin miehen menemään juttusille ja kysymään suoraan josko heitä kiinnostaisi vaihtaa meidän asuntoomme. Itse en ollut kehdannut vielä juttusille, sillä en koe taitavani formaalin ja kohteliaan jutustelun saloja kovinkaan hyvin. Vai miltä kuulostaisi "Hei, mitä kuuluu? Tuota, olettekohan te tyytyväisiä asuntoonne? Me asutaan tuolla ylempänä, rauhallisemmassa (ja turvallisemmassa) ympäristössä. Haluatteko mahdollisesti muuttaa sinne?" Noh, ei mieskään kovin paljon jutun juurta keksinyt. Viikko siitä ja uusi vuokrasopimus oli allekirjoitettu!!!! Nyt perhe Vaccaro on tullut tutummaksi ja Olppa käy heidän pikku F:sä kanssa leikkikerhossa. Perhe odottelee jo innoissaan muuttoa. Löysimme heidän kauttaan myös halvan loppusiivojan. Muuttosuunnitelmat etenevät siis varsin mallikkaasti omalla painollaan.

Huh, pakko keskittyä poikiin. Otto hyppii seinille, koska ei räkätautisena pääse ulos. Veitikka puolestaan tylsistyy, koska en jaksa järjestää ohjelmaa, saati olla jatkuvasti erotuomarina. Mies on kuulemma jo junassa matkalla kotiin. Tänään ajoissa siis - koska kuumetta lasissa 100.