Knabenschiessen - juhlapäivä

Kyseessä on 12-16 vuotiaiden POIKIEN ampumakisajuhla [knabeschysse]. Ampumaharrastus on Sveitsissä hyvin suosittu. Ja tähän aikaan vuodesta onkin jälleen riistaa hyvin saatavilla. Olen aikamoinen lihansyöjäpeto, siksipä iloitsen kauppoihin jälleen ilmestyneistä metsäkauris ja saksanhirvi padoista. Ostan ne eineksinä. Meikäläisten pikaruokaa. Täkäläiset syövät riistapatansa karamellisoitujen kastanjoiden kanssa. Me emme ole vielä kastanjoiden makuun tottuneet - paitsi paahdettuina. Paahdetut kastanjat ilmestyvät katukuvaan vasta marraskuun tienoilla. Mmmmmm.

Taitaa olla kohta ruoka-aika koska aihe lipesi alkuriveillä varsinaisesta aiheesta. Ampumisjuhlan vuoksi koulut ym ovat tänään kiinni. Lapsiperheet ovat vaeltaneet sankoin joukoin kaupungin toiselle puolelle ampumakisaa seuraamaan. Vaan emme me. Huono omatunto kolkuttaa taas. Juhla kun on kuulemma MUST. Siksi kai juhlapaikalla vallitsee armoton ryysis. Maan suurin huvipuisto on pykätty paikalle vain tätä viikonloppua varten. Törsäämiskojuja olisi hengästymiseen asti. Hmmm. Parempi pysyä siis kotona. Tai ei... vein poitsut Ikean ilmaiseen lapsiparkkiin saadakseni lukea ammattikirjallisuutta 1,5h. Hodarit naamariin, mustikkakeitot ja sillit kassiin ja olemme kotosalla jälleen. Näin kului meidän juhlapäivä. Toivottavasti pojat eivät muistele katkeruudella menetettyjä ilojaan ;).

Huomenna palaamme jälleen normaaliin päiväjärjestykseen eli Veitikka on kinskissä 7.45-12 & 13.35-15.30 ja Olppa Anitan leikkikerhossa 9-11. Aion kuluttaa huomisen kaksituntiseni lenkillä. Joudun vastedes miettimään tarkasti miten vapaa-aikani käytän. Bloggaamaan en ehkä enää entiseen tapaan ehdi. Lähes kaikki netissä kuluttamani aika PITÄISI käyttää käytännön asioiden hoitamiseen. Jos roikun bloggaamassa tms turhaan surffaamassa, hyppivät pojat seinille. Toisaalta, ihmekö työ, sillä en ole todellakaan ollut viime aikoina kovin kummoinen emo. Olen paikalla, vaan en läsnä. Pojat vaistovat tietysti muuttojännityksemme ja ovat siksi olleet viime aikoina suhteellisen vaikeita. Erityisesti esikoinen. Eilen sain mittani täyteen ja pidin esikoiselle pitkän puhuttelun. Ehkäpä sen johdosta tämä päivä on sujunut ilman pahempia kohtauksia kummankaan taholta. Poitsu on jälleen suht rauhallinen ja auttavainen oma itsensä.