Olen ihan hermona ... taas kerran.
Päivä lähti hyvin käyntiin, ei siinä mitään. Olppa vain on suhteellisen tylsistynyt yksin kotona ollessaan, että kävelee jatkuvasti perässäni ja hokee äiti sitä ja äiti tätä. Yritän vastailla ja huomioda pikkumiehen parhaan kykyni mukaan samalla kun teen kotihommia. Jossain vaiheessa pinna kuitenkin kiristyy. En nimittäin todellakaan kuulu siihen ihmistyyppiin jonka tarvitsee joka hetki kokea olevansa tarvittu. Ennemminkin saan siitä näppylöitä. Päivät sujuvat kaksin hänen kanssaan todella hyvin jos unohdan kokonaan omien asioiden hoidon ja keskityn lapseen. Vaan yöllä en halua, saati aio siivota tms joten minkäs teet?
Tsemppasin puoleen päivään asti, hoidin normaaleja kotihommia, kävin Olpan kanssa kaupassa, laitoin ruokaa, siivosin jne. Kunnes lopulta poikia päikkäreille laittaessani räjähdin kun huomasin vessan lattialla taas pissalammikon. Se kun ei ole ensimmäinen kerta - eikä varmasti viimeinenkään. Pikkujuttu, tiedän sen. Mutta, ties monennenko kerran olen vastaavan sotkun vessasta siivonnut. Aina ei millään jaksaisi. Minulla oli jo kiva hinku päästä uppoutumaan työhakemusten kirjoittamiseen jne, mutta sotku vessassa tiesi lisää siivoushommia. Ja kaikki siivoukseen käytetty aika on pois muiden (mielestäni tärkeämpien) asioiden hoidosta. Olppaa on sitäpaitsi kielletty käyttämästä enää pottaa, muulloin kuin hätätapauksissa. Mm pönttökakasta hän saa namun (lahjota tepsii hyvin). Pissata pitää osata pönttöön ilman namujakin, hänellä kun on huono tapa pissata yli potan äyräiden. Etenkin yöllä pikku pippeli seisoo niin tarmokkaasti, ettei suihku osu juuri koskaan sinne minne pitäisi. Ja aamulla on ikävä huomata kävelevänsä pissasta tahmealla vessanlattialla. Poitsu ylettää pöntölle varsin hyvin, muttei vaivaudu tekemään tarpeitaan isojen poikien tavoin. Jonkun aikaa he pissassivat isoveljen kanssa sujuvasti ristiin, mutta heti kun toin potan takaisin vessaan hätätapausten varalta, loppui pöntön käyttö siihen. Huoh. Poitsu sai pestä itse sotkunsa. Niinkuin niin monesti aiemminkin. Oma fiilis tosin putosi pakkasen puolelle. Ja niin esikoisenkin - hän inhoaa yli kaiken kiukkuamistani. Mistähän saisin hieman lisää kärsivällisyyttä???
Muuten, Veitikalla on sen verran kiirusta esikoulunsa ja muiden menojensa kanssa, ettei päikkäreille meillä juurikaan enää ehditä. Yritän silti nukuttaa poikia maanantaisin ja perjantaisin, etteivät tyystin kuukahtaisi. Ja siksikin että saisin edes pienen levähdyshetken kesken päivän. Olen hyvin itsekäs äiti, tiedän sen. Vaan minuapa ei olekkaan pienestä pitäen opetettu/valmistettu/koulittu kotiemon rooliin.
Näin meillä. Kuis teillä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei,
Meillä on pienenninregas pöntössä sekä se koroke vieressä. Niin pissaukset sujuu hyvin. M luulee, että tipahtaa ilman pienennintä pönttöön. Lisäksi olen M:lle opettanut, ettö pippeliä pitää painaa alaspäin, jotta osuisi pöntöön.
Mä otan lapset mukaan askareihin. Esim. ruuanlaitossa on jotain mitä lapset voi tehdä, jos ei muuta niin pesee perunoita. Siivomisessakin pitää auttaa äitiä. Joskus tosin on helpoin homma laittaa joku ohjelma telkariin, jota voivat tapittaa. Syksyllä tuli telkkarista Muumit, niin talletin ne, joten niitä ollaan katsottu aika ahkeraan. Ne tulee nyt taas uusintana, koska kaksi jaksoa puuttui syksyn sarjasta ja lisäksi niitä esitettiin vähän sekaisin.
Meillä nukkuvat vielä päikkäreitä, koska ovat muuten niin väsynneitä ja ärtyisiä. Tosin pakko ei ole nukkua ainoastaan pitää olla yksin omassa huoneessa. Savat myös leikkiä. H-S ei aina nukahda, mutta M nukkuu lähes aina. H-S selvästi kaipaa omaa rauhaa. Tää päikkärihetki on noin 1-1,5h jonka jälkeen herätän. M voisi nukkua vaikka 3h päivällä, mutta sit taas on vaikeuksia saada illalla nukkumaan.
H-S ja M myös leikkivät paljon keskenään, jolloin mä voin vaikka harrastaa nettisurfailua tai jotain muuta järkevää.
Terkuin T
Lähetä kommentti