7.15 Herätin Veitikan. Aamupala ja eväiden valmistelu pojille.
8.00 Esikoisen aika lähteä eskariin. Join aamukahvin ja pistin kuopuksen valmiiksi metsäleikkikerhoa varten. Ei pitäisi sataa mutta eilisten rankkakuurojen jäljiltä metsä on märkä. Tsekkaan vielä viimeiset sääuutiset.
8.45 Kohti metsää. Pyörällä pääsisin suorempaan tietä, mutta koska matka jatkuu ostoksille otan auton. Kävimme taas kerran keskustelun "miksi metsäleikkikerhoon PITÄÄ mennä..." Plääh. En tajua missä mättää. Luulen että poitsu on niin perfektionisti ja muutenkin tarkkailijaluonne ettei siedä kerhoa, jossa pitää olla itsenäinen, osallistuva ja uskaltava. Hän on vuoden aikana puhut metsässä kuulemamme mukaan vain satunnaisesti muutaman sanan, vaikka kotona sveitsisaksaa tulee jo auttavasti leikkejä varten. Muutenkin hän valittaa että muut ovat siellä ilkeitä, nauravat ja tekevät jekkuja. En usko että pahantahtoisesti, vaan poitsu ei vakuutteluja usko. Niimpä tänään on viimeinen kerta, sillä kesäloman jälkeen saa luvan riittää. Poitsu saa isoveljensä tavoin päätöslahjaksi "My First Victorinoxin" eli lastenlinkkarin, jota hän on odottanut kuin kuuta nousevaa.
Kuopus työn touhussa metsäleikkikerhossa. Vihannesten leikkely taisi olla mielipuuhaa, sillä siinä ei tarvinnut liiemmin jutella muiden kanssa.
9.05 Jatkoin metsästä matkaa Glatt-kauppakeskukseen linkkariostoksille. Matkaan tarttui alemyynneistä vahingossa myös muuta "tarpeellista". Huomaan hamstraavani (tai ainakin pohtivani moista) "kaikkea hyödyllistä" vaivihkaa, sillä Suomesta on tullut jo huomattavasti kalliimpi maa kuin Sveitsistä.
11.30 Kiireesti motarille ja Veitikkaa vastaan. Vähän kohosi hiki ruuhkassa otsalle, olenkohan ajoissa...
11.50 Veitikka matkalta kyytiin. Ruokakauppaan & syömään.
13.30 Olppaa vastassa. Poitsu kysyi heti linkkarinsa perään. Lupasin näyttää sen vasta kotona. Ensin piti hoitaa ihmisten hyvästely. Vetäjät ovat olleet mukavia ja esikoinen viihtyi metsäkerhossaan aikoinaan kaksi vuotta mainiosti. Pienempää painosta ei voisi vähempää kiinnostaa, kätteli nopeasti vetäjät ja häipyi autolle kytikseen. Gonchi ja Mirjam toivottelivat hyvät jatkot ja minä heille samoin. Muita ihmisiä en jaksanut hyvästellä, ainoastaan Lennyn äidin Connien. Hän on ainoa, jonka kanssa olemme treffanneet muutaman kerran muutenkin. Lenny on myös hiljaisempi poika ja hän oli ainoa, jonka kanssa Olppa kaveerasi edes hitusen.
Tyytyväisellä pojalla tyytyväinen hymy. Omalla pihalla kauan himoittu linkkari kaulassa.
14.10 Kotona. Pojat suoraan sänkyyn. En lue satua maanantaisin, muuten menee liian myöhään. Päikkäreille on silti pakko mennä. Jätin ne viime viikolla useampana päivänä väliin (esikoisella oli eskarissa metsäviikko) ja lähdimme sen sijaan uimaan melkein joka päivä. Seurauksena oli katastrofi. Esikoinen väsähti niin pahasti (varmaan kuumuuskin vaikutti) ettei siitä itkusta, kitinästä ja hammastenkiristelysta pikkuveljelle ollut tulla loppua. Oli siinä pikkuveljelläkin lusikkansa sopassa. Tappelu on nykyään lähes jatkuvaa. Eilen mies antoi isoveljelle ohjeen olla jatkuvasti kantelematta meille ja kehoitti sen sijaan antamaan samalla mitalla takaisin. hmmmm. Nyrkit on jo otettu käyttöön, enkä minäkään jaksa olla aina erotuomarina. Muksikoon toisiaan aikansa. Oppivat ehkä siten olemaan? Mitä sanoo tähän joku kasvatusexpertti? Vinkkejä kaivataan? Mirkka, Kati, Mime, Anu, Ramona... teillä on poikia myös. Kuinka teillä saadaan rauha taloon, vai pitääkö odottaa 10v, niinkuin minun ja oman isoveljeni tapauksessa. Vasta teiniaikojen jälkeen ei nahistelu enää kiinnostanut.
15.00 Purettuani auton jne järkkäilyjen jälkeen surffaan netissa ja nautin ip kaffet. Tänne kirjoittelun sijaan pitäisi olla tekemässä saksan läksyjä, mutta sutasen ne pikapikaa poikien leikkien välissä.
15.30-16.00 Herätän pojat heti kun ehdin.
18.00 Pizzanpaistoa poikain kanssa.
19.45 Saksankurssi kutsuu. Taidan mennä pyörällä. Iltatuuli tuntuu mukavalta kasvoilla ja rauhoittaa muutenkin.
22.00 Kotiin ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti