Onneksi pojat ovat tähän asti säästyneet vaivoilta ja taudeilta, jotka aiheuttavat epätoivottavien ruumiineritteiden pakonomaista ulosryöppyämistä. ;)))
Vaan kerta se on ensimmäinenkin. Viime viikonloppu vietettiin vuoriston sijaan visusti kotosalla, sillä esikoinen juoksi 4 vuorokautta vessassa päivin ja öin, ajoittain jopa 30min välein (no ei nyt sentään yöllä). Vasta eilen oli vessassa rauhaisaa. Sain jopa lukea Suomen Kuivalehteä kun kukaan ei tullut polvet linkussa ajamaan pois (haaveena on saada tulevaisuudessa 2 vessaa...).
Seinät olivat kaatua päälle, joten tänä aamuna lähdimme liukkaasti Rapperswiliin lasten ikiomaan eläintarhaan, jossa ponit, possut, kukot, kanat, kilipukit, norsut, jne... syövät ahnaasti lasten tyrkyttämiä popcorneja. Olppa se sinne vinkui jo toista viikkoa. Vaan eläintarhassapa poika oli hemmetin kärttyisällä tuulella. Noh, arvasihan sen. Mahahan sillä oli kipeä! Ja se poitsuhan ei helpolla vieraissa paskalle taivu. Ei kun kotiin. Johan me ehdimme tainnuttavassa helteessä 4h eläinten perässä juostakin.
Toisaalta, ehkäpä toisen huono olo johtui osittain myös eilisestä ampiaisen pistosta jalkaan. Vasta kotona huomasin että jalanpirulainen oli turvonnut ja helotti kuin tomaatti.
Kotona olikin vessa taas kovassa käytössä ja tällä kertaa siis kuopuksen toimesta. Siitä huolimatta aion suunnata huomenna maauimalaan. Veitikka haluaa tällä kertaa Seebachiin koska siellä on parikyt metrinen vesiliukumäki ja muuta kivaa... Käyhän se. Meteo lupasi 29 astetta ja 55 ilmankosteutta (ilma tuntuu siis huomattavasti kuumemmalta kuin asteet näyttävät - sen opin tänään SF:n meteorologilta). Pistän leirin vain huussin lähimaille, ettei käy vahinko.
Onko muuten itselläsi sellainen olo, että lapset pitävät seremoniamestarina? Mulla on! Hiemanko rassaa kun kotiin jostain lapsille tarkoitetusta aktiviteetista, kuten uimalasta, eläintarhasta, huvipuistosta, jne. saapuessamme tenavat kysyvät heti ovella: "Ääääitiiii, mitä me nyt leikittäis????" Tänään vastasin: "Hemmetti, en minä tiedä! Keksikää ITSE ja jättää mut edes hetkeksi rauhaan. Nyt on äidin oma HETKI!!!"
Juuh, mies on taas pitkää päivää töissä (kuinkas muuten) ja oma biokäyrä näyttää lapsiepäystävällistä aikaa kuukaudesta! MÄ HALUUUUUN OLLA HETKEN YKSIN JA RAUHASSA! Siis muulloinkin kuin YÖLLÄ!
Miehen paidat on silitetty (ihan tosi, en voi olla enää silittämättä vaatteitamme - olen sentään sen verran sveitsiläistynyt), pojat on nukkumassa ja ... on RAUHALLISTA! Ehkäpä rikon tämän hiljaisuuden katsomalla ilman miestä viimeisen jakson "Tahdon asiasta". Kiitos vielä kerran Neiti M.! Niistä DVD:stä on irronnut monet naurut. Suomeen palattuani kaipaisin listaa muista hyvistä suomisarjoista joista olemme jääneet näinä 6 vuotena paitsi.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Omalla retkellä Kerenzerbergillä
Mies on viime aikoina tehnyt niin pitkää päivää, että koen olevani yksinhuoltaja. Se rassaa erityisesti, jos vieraita saapuu kylään. Iltaisin ole niin kuollut, etten jaksa juuri seurustella, vaan tuijotan töllöä ohjelmista mitään muistamatta.
Ja kotiin VIHDOIN saapuessaan mies ihmettelee ja kummastelee kun en seurustele vieraiden kanssa. Voihan v...u. Okei, oman veljeni kanssa pystyin ottamaan rennosti, mutta silti miehen arvostelu ja ihmettely rassaa välillä sietokyvyn äärirajoille. Niimpä päätin liueta maisemista päiväksi vuoristoon. Se tekee aina hyvää sielulle ja ruumiille. Tosin jalat olivat jälkeenpäin kuin kaksi tönkkösuolattua silliä.
Lehmä on sveitsiläisen pyhä eläin. Moinen märehtijä on kaunis ja yleensä onneksi myös ystävällinen. Jos lehmä pelottaa on turha lähteä vaeltamaankaan. Vaelluspolku kun vie yleensä väistämättä laitumen läpi. Lehmän takana oikealla kuuluisan Heidimaan sahalaitahuiput (Toggenburgin vuoristojono), alhaalla vasemmalla Walensee.
Teeppäs elikko tilaa... ja lopeta se vaelluspolulle kakkaaminen!!! Johan tässä on sonnassa kahlattu!
Huipulla! Nüenchamm 1983m. Eihän ylösmeno vielä missään tunnu - hengästyttää toki hieman. Alastulossa lihakset saavat rääkkiä.
Uudet kengät hankaavat. Enkä ole niihin muutenkaan tyytyväinen. Vaan kyllähän niillä Suomessa parit lappivaellukset toki vielä tekee...
Lihaskuntojumppaa heh, hee!
Vuoristojärvi Talalpsee. Biksut oli mukana, mutta tuulen yltyessä ei uiminen innostanutkaan. Tyydyin uittamaan kiehuvia jalkoja peilikirkkaassa vedessä.
Alas tulin kesäkelkkaradalla (Rodelbahn) ja kuvan kaltaisella potkupyörällä (Trottinett). Kelkkaradassa meinasi vanhalta päästä itku. Rata kun kulki osittain korkeiden kuusien puolivälissä, rata huojui ja kälynen kelkka matalien reunojen välissä myös... ei ollut korkeanpaikankammoisella kivaa, etenkin kun radalla piti mennä myös mahd lujaa, jottei seuraava hurjapää painele suoraan päin. Sen sijaan potkupyörällä hurjastelu oli kivaa!
Ja kotiin VIHDOIN saapuessaan mies ihmettelee ja kummastelee kun en seurustele vieraiden kanssa. Voihan v...u. Okei, oman veljeni kanssa pystyin ottamaan rennosti, mutta silti miehen arvostelu ja ihmettely rassaa välillä sietokyvyn äärirajoille. Niimpä päätin liueta maisemista päiväksi vuoristoon. Se tekee aina hyvää sielulle ja ruumiille. Tosin jalat olivat jälkeenpäin kuin kaksi tönkkösuolattua silliä.
Lehmä on sveitsiläisen pyhä eläin. Moinen märehtijä on kaunis ja yleensä onneksi myös ystävällinen. Jos lehmä pelottaa on turha lähteä vaeltamaankaan. Vaelluspolku kun vie yleensä väistämättä laitumen läpi. Lehmän takana oikealla kuuluisan Heidimaan sahalaitahuiput (Toggenburgin vuoristojono), alhaalla vasemmalla Walensee.
Teeppäs elikko tilaa... ja lopeta se vaelluspolulle kakkaaminen!!! Johan tässä on sonnassa kahlattu!
Huipulla! Nüenchamm 1983m. Eihän ylösmeno vielä missään tunnu - hengästyttää toki hieman. Alastulossa lihakset saavat rääkkiä.
Uudet kengät hankaavat. Enkä ole niihin muutenkaan tyytyväinen. Vaan kyllähän niillä Suomessa parit lappivaellukset toki vielä tekee...
Lihaskuntojumppaa heh, hee!
Vuoristojärvi Talalpsee. Biksut oli mukana, mutta tuulen yltyessä ei uiminen innostanutkaan. Tyydyin uittamaan kiehuvia jalkoja peilikirkkaassa vedessä.
Alas tulin kesäkelkkaradalla (Rodelbahn) ja kuvan kaltaisella potkupyörällä (Trottinett). Kelkkaradassa meinasi vanhalta päästä itku. Rata kun kulki osittain korkeiden kuusien puolivälissä, rata huojui ja kälynen kelkka matalien reunojen välissä myös... ei ollut korkeanpaikankammoisella kivaa, etenkin kun radalla piti mennä myös mahd lujaa, jottei seuraava hurjapää painele suoraan päin. Sen sijaan potkupyörällä hurjastelu oli kivaa!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Viikko-ohjelma, perjantai
2.30 Herätys. Olppa hipsutteli meidän makkariin ja valitti ettei uskalla yksin pissalle. Sen jälkeen ei uni tullut enää silmään ja valvoin puoli kuuteen asti.
7.30 Uusi herätys. Olin totaalisen kuutamolla. Aamiainen, eväät suihku, jne aamutoimintaa.
8.00 Esikoinen lähti eskariin. Päivästä on tulossa erittäin helteinen.
10.00 Olimme vieraiden kanssa valmiit lähtemään kaupungille. En enää näytä kaupunkia turisteillemme, vaan kartta kouraan ja tervemenoa. Infoon sen sijaan kuinka meille löytää julkisilla takaisin.
11.50 Esikoista vastassa. Viimeinen kiskipäivä. Loma edessä!
13.00 Pojat pehkuihin ja äippä perässä. Sää olisi mitä mahtavin uimiseen, mutta Olppa yskii ja äippää väsyttää armottomasti. Nukuin päikkärit ja surffasin hetken netissä. Pesin muistaakseni pyykkiäkin.
15.00 Poikien herätys ja samalla saapuivat vieraatkin kaupunkiretkeltään. Oli kuulemma liian kuuma jotta siellä olisi viihtynyt pidempään. Ymmärrän hyvin. Yli 30 astetta menee meikäläisemkin sietokyvyn yli. Jengillä olisi ollut haluja uimaan, mutta Olpan yskimisen takia en lähtenyt edes kuskiksi. Bussilla pääsisi Limmatille helpostikin uimaan. Limmat on joki, joka kulkee Zürichin läpi. Siihen pääsee uimaan helposti monesta paikasta. Joki on peilikirkas ja uiminen on hauskaa sillä normaaliin verkkaiseen tahtiin kauhomalla pysyy koko ajan samassa kohdassa, virta on siksi juuri sopivan voimakas.
Pelailimme terassilla eri pelejä kunnes oli aika alkaa pohtimaan iltaruokaa jne.
19.00 Illallinen. Mies saapui jälleen kotiin 19.30. Ilta kului viiniä ja muita virvokkeita lipitellessä, seurustellessa, jne.
22.00 Kirjan kanssa sänkyyn
7.30 Uusi herätys. Olin totaalisen kuutamolla. Aamiainen, eväät suihku, jne aamutoimintaa.
8.00 Esikoinen lähti eskariin. Päivästä on tulossa erittäin helteinen.
10.00 Olimme vieraiden kanssa valmiit lähtemään kaupungille. En enää näytä kaupunkia turisteillemme, vaan kartta kouraan ja tervemenoa. Infoon sen sijaan kuinka meille löytää julkisilla takaisin.
11.50 Esikoista vastassa. Viimeinen kiskipäivä. Loma edessä!
13.00 Pojat pehkuihin ja äippä perässä. Sää olisi mitä mahtavin uimiseen, mutta Olppa yskii ja äippää väsyttää armottomasti. Nukuin päikkärit ja surffasin hetken netissä. Pesin muistaakseni pyykkiäkin.
15.00 Poikien herätys ja samalla saapuivat vieraatkin kaupunkiretkeltään. Oli kuulemma liian kuuma jotta siellä olisi viihtynyt pidempään. Ymmärrän hyvin. Yli 30 astetta menee meikäläisemkin sietokyvyn yli. Jengillä olisi ollut haluja uimaan, mutta Olpan yskimisen takia en lähtenyt edes kuskiksi. Bussilla pääsisi Limmatille helpostikin uimaan. Limmat on joki, joka kulkee Zürichin läpi. Siihen pääsee uimaan helposti monesta paikasta. Joki on peilikirkas ja uiminen on hauskaa sillä normaaliin verkkaiseen tahtiin kauhomalla pysyy koko ajan samassa kohdassa, virta on siksi juuri sopivan voimakas.
Pelailimme terassilla eri pelejä kunnes oli aika alkaa pohtimaan iltaruokaa jne.
19.00 Illallinen. Mies saapui jälleen kotiin 19.30. Ilta kului viiniä ja muita virvokkeita lipitellessä, seurustellessa, jne.
22.00 Kirjan kanssa sänkyyn
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Viikko-ohjelma, torstai
6.45 Herään johonkin. Esikoinen herää myös. Aamiainen, eväät, jne. Sama kuvio toistuu
7.35 Esikoisen aika lähteä kielikurssilleen. Syön, käyn suihkussa, jne. Teen lounaseväät.
8.50 Lähden kuopuksen kanssa leikkikerhoon ja jätän vieraat nukkumaan pois matkaväsymystään. Tänään on Olapan viimeinen Anita-leikkikerho ja äidit on kutsuttu kerhoon mukaan. Kuuntelemme siis satua, askartelemme ja syömme välipalaa kaikki yhdessä.
11.10 Takaisin kotona. Pakkaan uimakamppeet, seurustelen, jne.
12.00 Esikoinen tulee kotiin ja nostamme kytkintä kohti Dielsdorfin maauimalaa. Se on mielestäni lapsille paras ja tarjoaa parhaiten vastinetta sisäänpääsymaksulle. Altaita on joka makuun, vesiliukumäkiä erilaisia, poreallas, trampoliini, lenttiskenttä, jne... toimiva ravintola ja ilmainen parkkis. Mitäs sitä muuta maauimalalta toivomaan?!?
17.00 Nahka kärisee 28 helteessä niin pahasti, että katoan pienimmän kanssa kauppaan viilenemään. Teinit nauttivat olostaan joten jätän heidät vielä hetkeksi ruskettumaan. UV-indeksi varmaan lähempänä kymmentä, ei hyvä.
18.00 Haen muut uimalasta ja matka jatkuu kohti kotia. Esikoinen on aivan kuutamolla ja meinaa nukahtaa jo autoon.
19.30 syöty, juotu jne
22.00 sänkyyn
7.35 Esikoisen aika lähteä kielikurssilleen. Syön, käyn suihkussa, jne. Teen lounaseväät.
8.50 Lähden kuopuksen kanssa leikkikerhoon ja jätän vieraat nukkumaan pois matkaväsymystään. Tänään on Olapan viimeinen Anita-leikkikerho ja äidit on kutsuttu kerhoon mukaan. Kuuntelemme siis satua, askartelemme ja syömme välipalaa kaikki yhdessä.
11.10 Takaisin kotona. Pakkaan uimakamppeet, seurustelen, jne.
12.00 Esikoinen tulee kotiin ja nostamme kytkintä kohti Dielsdorfin maauimalaa. Se on mielestäni lapsille paras ja tarjoaa parhaiten vastinetta sisäänpääsymaksulle. Altaita on joka makuun, vesiliukumäkiä erilaisia, poreallas, trampoliini, lenttiskenttä, jne... toimiva ravintola ja ilmainen parkkis. Mitäs sitä muuta maauimalalta toivomaan?!?
17.00 Nahka kärisee 28 helteessä niin pahasti, että katoan pienimmän kanssa kauppaan viilenemään. Teinit nauttivat olostaan joten jätän heidät vielä hetkeksi ruskettumaan. UV-indeksi varmaan lähempänä kymmentä, ei hyvä.
18.00 Haen muut uimalasta ja matka jatkuu kohti kotia. Esikoinen on aivan kuutamolla ja meinaa nukahtaa jo autoon.
19.30 syöty, juotu jne
22.00 sänkyyn
Viikko-ohjelma, keskiviikko
5.12 Herätys. Otto herätti huhuilullaan meidät molemmat, ei kuitenkaan onneksi isoveljeään. Poika kapusi meidän väliimme ja potki kunnes olikin aika nousta oikeasti ylös. Unet jäivät vähiin.
7.15 Isoveljen herätys. Aamiainen,eväät jne. Poika on innoissaan kun serkkutytöt saapuvat tänään kylään. Ei malta edes pukeutua.
8.00 Esikoisen aika lähteä kinskiin. Käyn suihkussa ja laittaudun valmiiksi. Surffaan hetken netissä.
9.00 Aika lähteä kuopuksen kanssa lentokentälle. En ole enää mitenkään innokas suhaamaan lentokentälle. Siellä on nykyään aina ruuhka, parkkitalot täynnä jne. Mutta aika aikaansa kutakin. Vain jokunen kerta enää. Finskin iltakoneella lähtijät saatan (jos tarve vaatii) nykyään junalla. Junalla pääsee kentälle noin 15 minuutissa, kun sen sijaan motarilla seisoisin kello kaulassa kotiinpaluuruuhkassa pinna piukassa huonossa lykyssä tunnin.
10.15 Takaisin kotona. Vieraat asettuvat taloksi. Vaihdamme kuulumisia ja lähdemme metsään kävelyretkelle. Käymme ihailemassa metsän takana avautuvaa kaupunki-järvi-vuoristomaisemaa ja meinaamme myöhästyä esikoisen kanssa sopimistamme treffeistä. Koska emme ehdi (ei voi pakottaa vieraita juoksemaan) Veitikkaa vastaan ihan esikoulun portille vaan puoleenväliin matkalla kotiin, pettyy hän niin että purskahtaa itkuun, eikä suostu tervehtimään vieraita. Poitsu on hieman jännittäjätyypiä. Siivotakin hän halusi jo viikkoa etukäteen...
12.30 Lounas ja epämääräistä oleilua ja toisiinsa totuttelua. Veljentyttäristä on tullut teinejä. Pojatkaan eivät enää tavanneet kahta pikkutyttöä, jotka olisivat aina valmiina leikkimään. Teinien mielenkiinto on muualla.
15.00 Lähdemme järvelle uimaan. Tuuli on kylmä, joten en ui. Miten tämä nykyinen vilukissa on joskus voinut olla innokas avantouimari? Pitää Suomessa ottaa itseään taas niskasta kiinni. Vieraat nukkuvat rannalla ja paahtavat itseään.
18.00 Takaisin kotiin. Alan kokkaamaan paikallista gourmetpöperöä eli Bratwursteja ja röstiperunaa. Sveitsiläisen kotiäidin pikaruoka no 1. Ainakin isoveljelleni maistuu.
19.00 Illallinen. Kaikki ovat väsyneitä lyheksi jääneiden yöunien takia. Syystä tai toisesta.
20.00 Mies saapuu kotiin. Pojat nukkumaan. Jatkamme viinin lipittämistä vaikkemme normaalisti enää viikolla juokkaan, vain jos on vieraita.
21.30. Olen niin puhki että painun kirjan kanssa sänkyyn. Niin muutkin.
7.15 Isoveljen herätys. Aamiainen,eväät jne. Poika on innoissaan kun serkkutytöt saapuvat tänään kylään. Ei malta edes pukeutua.
8.00 Esikoisen aika lähteä kinskiin. Käyn suihkussa ja laittaudun valmiiksi. Surffaan hetken netissä.
9.00 Aika lähteä kuopuksen kanssa lentokentälle. En ole enää mitenkään innokas suhaamaan lentokentälle. Siellä on nykyään aina ruuhka, parkkitalot täynnä jne. Mutta aika aikaansa kutakin. Vain jokunen kerta enää. Finskin iltakoneella lähtijät saatan (jos tarve vaatii) nykyään junalla. Junalla pääsee kentälle noin 15 minuutissa, kun sen sijaan motarilla seisoisin kello kaulassa kotiinpaluuruuhkassa pinna piukassa huonossa lykyssä tunnin.
10.15 Takaisin kotona. Vieraat asettuvat taloksi. Vaihdamme kuulumisia ja lähdemme metsään kävelyretkelle. Käymme ihailemassa metsän takana avautuvaa kaupunki-järvi-vuoristomaisemaa ja meinaamme myöhästyä esikoisen kanssa sopimistamme treffeistä. Koska emme ehdi (ei voi pakottaa vieraita juoksemaan) Veitikkaa vastaan ihan esikoulun portille vaan puoleenväliin matkalla kotiin, pettyy hän niin että purskahtaa itkuun, eikä suostu tervehtimään vieraita. Poitsu on hieman jännittäjätyypiä. Siivotakin hän halusi jo viikkoa etukäteen...
12.30 Lounas ja epämääräistä oleilua ja toisiinsa totuttelua. Veljentyttäristä on tullut teinejä. Pojatkaan eivät enää tavanneet kahta pikkutyttöä, jotka olisivat aina valmiina leikkimään. Teinien mielenkiinto on muualla.
15.00 Lähdemme järvelle uimaan. Tuuli on kylmä, joten en ui. Miten tämä nykyinen vilukissa on joskus voinut olla innokas avantouimari? Pitää Suomessa ottaa itseään taas niskasta kiinni. Vieraat nukkuvat rannalla ja paahtavat itseään.
18.00 Takaisin kotiin. Alan kokkaamaan paikallista gourmetpöperöä eli Bratwursteja ja röstiperunaa. Sveitsiläisen kotiäidin pikaruoka no 1. Ainakin isoveljelleni maistuu.
19.00 Illallinen. Kaikki ovat väsyneitä lyheksi jääneiden yöunien takia. Syystä tai toisesta.
20.00 Mies saapuu kotiin. Pojat nukkumaan. Jatkamme viinin lipittämistä vaikkemme normaalisti enää viikolla juokkaan, vain jos on vieraita.
21.30. Olen niin puhki että painun kirjan kanssa sänkyyn. Niin muutkin.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Viikko-ohjelma, tiistai
6.20 Havahduin Oton potkimiseen ja miehen herätyskelloon. Yö oli katkonainen koska pojat olivat molemmat kavunneet yläsänkyyn, jossa tuli tietysti yön aikana ahdasta, jne... En jaksanut siis heti nousta vaan vasta hetken päästä... ZZZ
7.20 Havahduin uudestaan kun esikoinen käveli huoneeseen. APUA, nukuin pommiin! Eka kerta. Vauhdilla vaatteet päälle. Aamiainen ja eväät Veitikalle.
7.40 Ulos ovesta ja koska oli minun syyni että olimme myöhässä, saatoin pojan eskarin saksankielentunnille joka alkaa 7.45. Nostin pojan oikotietä aidan yli jotta ehtisi ajoissa ja ehtihän se. Takaisin kotiin ja aamiaiselle kuopuksen kanssa.
8.45 Aika viedä pienempikin leikkikerhoonsa Anitalle. Rouva T lupasi palauttaa pojan kotiinsa kun kerroin tekevän tiukkaa ehtiä siivota vessat, keittiö ja käydä lenkillä kahdessa tunnissa. Hän on tarjonnut apuaan ennenkin, mutta vasta nyt otin tarjouksen vastaan. En ole halunnut turvautua naiseen kovin usein - korkeintaan pojat leikkivät ulkona keskenään. Rouva T:llä on tapana tarjota (jopa tyrkyttää) apuaan, mutta sitten selän takana haukkua muille, kuinka rankkaa on kun tuokin käyttää koko ajan hyväkseen ja käskee kaitsemaan lapsiaan... olen tullut siihen johtopäätökseen että naisella on joku luonnevika tai vähintään hirveä tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi omaamatta välttämättä henkisiä resursseja siihen mitä lupaa. Noh, tulemme toimeen oikein hyvin kun pidän pientä hajurakoa ja annan juttujen mennä 80% ohi korvien. Ja sitä juttuahan tulee...
9.00 Siivousta, hinkkausta ja hikoilua. 40 min lenkki ja suihku.
11.10 Rouva T palautti Olpan kotiinsa. Hetken juoruilua.
11.30 Takaisin siivouksen pariin. Imurointia ja vierashuoneen lattian pesu.
12.00 Esikoinen palasi kotiin. Kuulumisien vaihto ja lounas. Munakasta pitkästä aikaa. Esikoinen ei saa sitä enää alas, mutta eipä ollut äipällääkään kovin kaljon idiksiä lounaan suhteen.
13.00 Pojat olivat niin levottomia huomenna saapuvien vieraiden takia, että päätin laittaa heidät päikkäreille. Nukkukoot varastoon. Join kaffet ja surffasin vuokra-asuntoja tulevasta kotikaupungistamme. Pesin koneellisen pyykkiä.
15.00 Aika herättää pojat. Saivat leikkiä itsekseen.
16.00 Pyykit kuivumaan ja matka kohti uimahallia, jossa esikoisen uimakoulu klo 16.45. Hän sai ensimmäisen tason rapumerkin ja olikin tosi hyvä ja itseensä tyytyväinen. Ope käytti häntä koko ajan esimerkkinä. Oli siellä pari muutakin hyvää, mutta loput lähinnä itkivät kun piti hypätä hulahulavanteen läpi syvään altaaseen ja uida siitä rappusille. Olen sitä mieltä että yli puolien olisi pitänyt olla veteentotuttelukurssilla EI uimakoulussa. Esikoinen ei halua jatkaa vaan valittaa että tunnilla pitää istua liikaa paikallaan odottamassa eikä koko aikaa saa sukeltaa. Ja sitä istumista ja odottelua oli nimenomaan sen takia että suurin osa vaati niin paljon veteentotuttelua ja open hyysäystä. Mutta sveitsissä kurssit pitää käydä orjallisesti Asta-Öhön ilman poikkeuksia. Päätimme jatkaa touhua Suomessa, jos tarve vaatii.
18.00 Takaisin kotona. Pojat töllön ääreen nukkumattia katsomaan. Illallisen valmistelua. Tuorepastaa perinteisellä (tylsällä) jauhelihakastikkeella... uppoaa pojille aina.
19.30 Lisää pyykkiä koneeseen. Järkkäilyä, jne...
22.00 Kirjan ääreen sänkyyn ja kohtapuoliin nukkumaan
7.20 Havahduin uudestaan kun esikoinen käveli huoneeseen. APUA, nukuin pommiin! Eka kerta. Vauhdilla vaatteet päälle. Aamiainen ja eväät Veitikalle.
7.40 Ulos ovesta ja koska oli minun syyni että olimme myöhässä, saatoin pojan eskarin saksankielentunnille joka alkaa 7.45. Nostin pojan oikotietä aidan yli jotta ehtisi ajoissa ja ehtihän se. Takaisin kotiin ja aamiaiselle kuopuksen kanssa.
8.45 Aika viedä pienempikin leikkikerhoonsa Anitalle. Rouva T lupasi palauttaa pojan kotiinsa kun kerroin tekevän tiukkaa ehtiä siivota vessat, keittiö ja käydä lenkillä kahdessa tunnissa. Hän on tarjonnut apuaan ennenkin, mutta vasta nyt otin tarjouksen vastaan. En ole halunnut turvautua naiseen kovin usein - korkeintaan pojat leikkivät ulkona keskenään. Rouva T:llä on tapana tarjota (jopa tyrkyttää) apuaan, mutta sitten selän takana haukkua muille, kuinka rankkaa on kun tuokin käyttää koko ajan hyväkseen ja käskee kaitsemaan lapsiaan... olen tullut siihen johtopäätökseen että naisella on joku luonnevika tai vähintään hirveä tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi omaamatta välttämättä henkisiä resursseja siihen mitä lupaa. Noh, tulemme toimeen oikein hyvin kun pidän pientä hajurakoa ja annan juttujen mennä 80% ohi korvien. Ja sitä juttuahan tulee...
9.00 Siivousta, hinkkausta ja hikoilua. 40 min lenkki ja suihku.
11.10 Rouva T palautti Olpan kotiinsa. Hetken juoruilua.
11.30 Takaisin siivouksen pariin. Imurointia ja vierashuoneen lattian pesu.
12.00 Esikoinen palasi kotiin. Kuulumisien vaihto ja lounas. Munakasta pitkästä aikaa. Esikoinen ei saa sitä enää alas, mutta eipä ollut äipällääkään kovin kaljon idiksiä lounaan suhteen.
13.00 Pojat olivat niin levottomia huomenna saapuvien vieraiden takia, että päätin laittaa heidät päikkäreille. Nukkukoot varastoon. Join kaffet ja surffasin vuokra-asuntoja tulevasta kotikaupungistamme. Pesin koneellisen pyykkiä.
15.00 Aika herättää pojat. Saivat leikkiä itsekseen.
16.00 Pyykit kuivumaan ja matka kohti uimahallia, jossa esikoisen uimakoulu klo 16.45. Hän sai ensimmäisen tason rapumerkin ja olikin tosi hyvä ja itseensä tyytyväinen. Ope käytti häntä koko ajan esimerkkinä. Oli siellä pari muutakin hyvää, mutta loput lähinnä itkivät kun piti hypätä hulahulavanteen läpi syvään altaaseen ja uida siitä rappusille. Olen sitä mieltä että yli puolien olisi pitänyt olla veteentotuttelukurssilla EI uimakoulussa. Esikoinen ei halua jatkaa vaan valittaa että tunnilla pitää istua liikaa paikallaan odottamassa eikä koko aikaa saa sukeltaa. Ja sitä istumista ja odottelua oli nimenomaan sen takia että suurin osa vaati niin paljon veteentotuttelua ja open hyysäystä. Mutta sveitsissä kurssit pitää käydä orjallisesti Asta-Öhön ilman poikkeuksia. Päätimme jatkaa touhua Suomessa, jos tarve vaatii.
18.00 Takaisin kotona. Pojat töllön ääreen nukkumattia katsomaan. Illallisen valmistelua. Tuorepastaa perinteisellä (tylsällä) jauhelihakastikkeella... uppoaa pojille aina.
19.30 Lisää pyykkiä koneeseen. Järkkäilyä, jne...
22.00 Kirjan ääreen sänkyyn ja kohtapuoliin nukkumaan
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Viikko-ohjelma, maanantai
6.45 Heräsin Oton huhuiluun. Pööpäilime hetken, pesin hiukset, puin päälle.
7.15 Herätin Veitikan. Aamupala ja eväiden valmistelu pojille.
8.00 Esikoisen aika lähteä eskariin. Join aamukahvin ja pistin kuopuksen valmiiksi metsäleikkikerhoa varten. Ei pitäisi sataa mutta eilisten rankkakuurojen jäljiltä metsä on märkä. Tsekkaan vielä viimeiset sääuutiset.
8.45 Kohti metsää. Pyörällä pääsisin suorempaan tietä, mutta koska matka jatkuu ostoksille otan auton. Kävimme taas kerran keskustelun "miksi metsäleikkikerhoon PITÄÄ mennä..." Plääh. En tajua missä mättää. Luulen että poitsu on niin perfektionisti ja muutenkin tarkkailijaluonne ettei siedä kerhoa, jossa pitää olla itsenäinen, osallistuva ja uskaltava. Hän on vuoden aikana puhut metsässä kuulemamme mukaan vain satunnaisesti muutaman sanan, vaikka kotona sveitsisaksaa tulee jo auttavasti leikkejä varten. Muutenkin hän valittaa että muut ovat siellä ilkeitä, nauravat ja tekevät jekkuja. En usko että pahantahtoisesti, vaan poitsu ei vakuutteluja usko. Niimpä tänään on viimeinen kerta, sillä kesäloman jälkeen saa luvan riittää. Poitsu saa isoveljensä tavoin päätöslahjaksi "My First Victorinoxin" eli lastenlinkkarin, jota hän on odottanut kuin kuuta nousevaa.
Kuopus työn touhussa metsäleikkikerhossa. Vihannesten leikkely taisi olla mielipuuhaa, sillä siinä ei tarvinnut liiemmin jutella muiden kanssa.
9.05 Jatkoin metsästä matkaa Glatt-kauppakeskukseen linkkariostoksille. Matkaan tarttui alemyynneistä vahingossa myös muuta "tarpeellista". Huomaan hamstraavani (tai ainakin pohtivani moista) "kaikkea hyödyllistä" vaivihkaa, sillä Suomesta on tullut jo huomattavasti kalliimpi maa kuin Sveitsistä.
11.30 Kiireesti motarille ja Veitikkaa vastaan. Vähän kohosi hiki ruuhkassa otsalle, olenkohan ajoissa...
11.50 Veitikka matkalta kyytiin. Ruokakauppaan & syömään.
13.30 Olppaa vastassa. Poitsu kysyi heti linkkarinsa perään. Lupasin näyttää sen vasta kotona. Ensin piti hoitaa ihmisten hyvästely. Vetäjät ovat olleet mukavia ja esikoinen viihtyi metsäkerhossaan aikoinaan kaksi vuotta mainiosti. Pienempää painosta ei voisi vähempää kiinnostaa, kätteli nopeasti vetäjät ja häipyi autolle kytikseen. Gonchi ja Mirjam toivottelivat hyvät jatkot ja minä heille samoin. Muita ihmisiä en jaksanut hyvästellä, ainoastaan Lennyn äidin Connien. Hän on ainoa, jonka kanssa olemme treffanneet muutaman kerran muutenkin. Lenny on myös hiljaisempi poika ja hän oli ainoa, jonka kanssa Olppa kaveerasi edes hitusen.
Tyytyväisellä pojalla tyytyväinen hymy. Omalla pihalla kauan himoittu linkkari kaulassa.
14.10 Kotona. Pojat suoraan sänkyyn. En lue satua maanantaisin, muuten menee liian myöhään. Päikkäreille on silti pakko mennä. Jätin ne viime viikolla useampana päivänä väliin (esikoisella oli eskarissa metsäviikko) ja lähdimme sen sijaan uimaan melkein joka päivä. Seurauksena oli katastrofi. Esikoinen väsähti niin pahasti (varmaan kuumuuskin vaikutti) ettei siitä itkusta, kitinästä ja hammastenkiristelysta pikkuveljelle ollut tulla loppua. Oli siinä pikkuveljelläkin lusikkansa sopassa. Tappelu on nykyään lähes jatkuvaa. Eilen mies antoi isoveljelle ohjeen olla jatkuvasti kantelematta meille ja kehoitti sen sijaan antamaan samalla mitalla takaisin. hmmmm. Nyrkit on jo otettu käyttöön, enkä minäkään jaksa olla aina erotuomarina. Muksikoon toisiaan aikansa. Oppivat ehkä siten olemaan? Mitä sanoo tähän joku kasvatusexpertti? Vinkkejä kaivataan? Mirkka, Kati, Mime, Anu, Ramona... teillä on poikia myös. Kuinka teillä saadaan rauha taloon, vai pitääkö odottaa 10v, niinkuin minun ja oman isoveljeni tapauksessa. Vasta teiniaikojen jälkeen ei nahistelu enää kiinnostanut.
15.00 Purettuani auton jne järkkäilyjen jälkeen surffaan netissa ja nautin ip kaffet. Tänne kirjoittelun sijaan pitäisi olla tekemässä saksan läksyjä, mutta sutasen ne pikapikaa poikien leikkien välissä.
15.30-16.00 Herätän pojat heti kun ehdin.
18.00 Pizzanpaistoa poikain kanssa.
19.45 Saksankurssi kutsuu. Taidan mennä pyörällä. Iltatuuli tuntuu mukavalta kasvoilla ja rauhoittaa muutenkin.
22.00 Kotiin ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus.
7.15 Herätin Veitikan. Aamupala ja eväiden valmistelu pojille.
8.00 Esikoisen aika lähteä eskariin. Join aamukahvin ja pistin kuopuksen valmiiksi metsäleikkikerhoa varten. Ei pitäisi sataa mutta eilisten rankkakuurojen jäljiltä metsä on märkä. Tsekkaan vielä viimeiset sääuutiset.
8.45 Kohti metsää. Pyörällä pääsisin suorempaan tietä, mutta koska matka jatkuu ostoksille otan auton. Kävimme taas kerran keskustelun "miksi metsäleikkikerhoon PITÄÄ mennä..." Plääh. En tajua missä mättää. Luulen että poitsu on niin perfektionisti ja muutenkin tarkkailijaluonne ettei siedä kerhoa, jossa pitää olla itsenäinen, osallistuva ja uskaltava. Hän on vuoden aikana puhut metsässä kuulemamme mukaan vain satunnaisesti muutaman sanan, vaikka kotona sveitsisaksaa tulee jo auttavasti leikkejä varten. Muutenkin hän valittaa että muut ovat siellä ilkeitä, nauravat ja tekevät jekkuja. En usko että pahantahtoisesti, vaan poitsu ei vakuutteluja usko. Niimpä tänään on viimeinen kerta, sillä kesäloman jälkeen saa luvan riittää. Poitsu saa isoveljensä tavoin päätöslahjaksi "My First Victorinoxin" eli lastenlinkkarin, jota hän on odottanut kuin kuuta nousevaa.
Kuopus työn touhussa metsäleikkikerhossa. Vihannesten leikkely taisi olla mielipuuhaa, sillä siinä ei tarvinnut liiemmin jutella muiden kanssa.
9.05 Jatkoin metsästä matkaa Glatt-kauppakeskukseen linkkariostoksille. Matkaan tarttui alemyynneistä vahingossa myös muuta "tarpeellista". Huomaan hamstraavani (tai ainakin pohtivani moista) "kaikkea hyödyllistä" vaivihkaa, sillä Suomesta on tullut jo huomattavasti kalliimpi maa kuin Sveitsistä.
11.30 Kiireesti motarille ja Veitikkaa vastaan. Vähän kohosi hiki ruuhkassa otsalle, olenkohan ajoissa...
11.50 Veitikka matkalta kyytiin. Ruokakauppaan & syömään.
13.30 Olppaa vastassa. Poitsu kysyi heti linkkarinsa perään. Lupasin näyttää sen vasta kotona. Ensin piti hoitaa ihmisten hyvästely. Vetäjät ovat olleet mukavia ja esikoinen viihtyi metsäkerhossaan aikoinaan kaksi vuotta mainiosti. Pienempää painosta ei voisi vähempää kiinnostaa, kätteli nopeasti vetäjät ja häipyi autolle kytikseen. Gonchi ja Mirjam toivottelivat hyvät jatkot ja minä heille samoin. Muita ihmisiä en jaksanut hyvästellä, ainoastaan Lennyn äidin Connien. Hän on ainoa, jonka kanssa olemme treffanneet muutaman kerran muutenkin. Lenny on myös hiljaisempi poika ja hän oli ainoa, jonka kanssa Olppa kaveerasi edes hitusen.
Tyytyväisellä pojalla tyytyväinen hymy. Omalla pihalla kauan himoittu linkkari kaulassa.
14.10 Kotona. Pojat suoraan sänkyyn. En lue satua maanantaisin, muuten menee liian myöhään. Päikkäreille on silti pakko mennä. Jätin ne viime viikolla useampana päivänä väliin (esikoisella oli eskarissa metsäviikko) ja lähdimme sen sijaan uimaan melkein joka päivä. Seurauksena oli katastrofi. Esikoinen väsähti niin pahasti (varmaan kuumuuskin vaikutti) ettei siitä itkusta, kitinästä ja hammastenkiristelysta pikkuveljelle ollut tulla loppua. Oli siinä pikkuveljelläkin lusikkansa sopassa. Tappelu on nykyään lähes jatkuvaa. Eilen mies antoi isoveljelle ohjeen olla jatkuvasti kantelematta meille ja kehoitti sen sijaan antamaan samalla mitalla takaisin. hmmmm. Nyrkit on jo otettu käyttöön, enkä minäkään jaksa olla aina erotuomarina. Muksikoon toisiaan aikansa. Oppivat ehkä siten olemaan? Mitä sanoo tähän joku kasvatusexpertti? Vinkkejä kaivataan? Mirkka, Kati, Mime, Anu, Ramona... teillä on poikia myös. Kuinka teillä saadaan rauha taloon, vai pitääkö odottaa 10v, niinkuin minun ja oman isoveljeni tapauksessa. Vasta teiniaikojen jälkeen ei nahistelu enää kiinnostanut.
15.00 Purettuani auton jne järkkäilyjen jälkeen surffaan netissa ja nautin ip kaffet. Tänne kirjoittelun sijaan pitäisi olla tekemässä saksan läksyjä, mutta sutasen ne pikapikaa poikien leikkien välissä.
15.30-16.00 Herätän pojat heti kun ehdin.
18.00 Pizzanpaistoa poikain kanssa.
19.45 Saksankurssi kutsuu. Taidan mennä pyörällä. Iltatuuli tuntuu mukavalta kasvoilla ja rauhoittaa muutenkin.
22.00 Kotiin ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus.
Tilaa:
Kommentit (Atom)