Suomeenko?!?

Pikaisesti.
Mies kävi Suomessa haastattelussa ja siellä kuului kommentteja tyyliin "sun nimityshän on vain muodollisuuksia vailla..." jne. Juuh, voihan olla että asiat sujuvat noinkin helposti, tai sitten eivät. Mies asetti ehdokseen paikan vastaanottamiselle että ensin pitää vaimonkin löytää töitä, koska Suomessa ei kovin hyvin yhdellä palkalla elellä. Saa siis nähdä mitä tiedekuntaneuvosto asian suhteen maaliskuun alussa päättää. Sitä ennen emme tee siirtoja suuntaan tai toiseen. Jos olisin itse ko neuvostossa istumassa harkitsin muitakin vaihtoehtoja, kuten naimatonta kandidaattia, jonka ei tarvitse miettiä muun perheen mielipiteitä.
Miehestä näkee, että hänen olisi hyvin vaikea irtisanoutua nykyisestä pestistään, joten saas nyt nähdä kuin tässä käy.

Täällä porottaa aurinko, krookukset kukkivat pihalla, äitini on kylässä ja nyt on parasta laittautua valmiiksi Zürichin karnevaaleille...