Jura, Balmberg
...oli ja meni. Ja aurinkoa riitti. Sää oli koko muorin kolmeviikkoisen vierailun ajan niin hieno, että konella istuminen olisi tuntunut suorastaan rikolliselta. Poikien kaksiviikkoinen sporttiloma sujui siis pääsääntöisesti ulkoillessa. Teimme vain päivän keikkoja vuoristoon, sillä varsinainen hiihtolomamme on vasta maaliskuun toisella viikolla. Nyt näyttää tosin siltä, että hiihtämisen ja kelkkailun voi unohtaa.
Jos on sää estänyt koneella virumisen, niin toinen syy on ollut tyhjä pää. Olen kovin epätoivoisesti yrittänyt keskittyä nykyhetkeen. Silti huomaan olevani "tilanteemme" kanssa niin jumissa, että katsoin parhaaksi pitäytyä hiljaa. Asiaa ei ole nytkään, vain kuvia tulin lataamaan.
Olpasta haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan. Pikkumiehen tempaukset ovat nykypäivinä niin hupaisia, että parhaimpia on ihan pakko kirjoittaa muistiin.
Äitini vielä kyläillessä pikkumies heräsi eräänä aamuna ensimmäisenä... siis jopa ennen miehen herätyskelloa. Sen sijaan havahduimme pikku kummituksen huhuiluun klo 6 reikäleipä. Olppa kiersi peittonsa alle piiloutuneena kaikki huoneet läpi ja kummitteli huhuilullaan koko porukan hereille. Ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten kun mummi totesi "tuleppas kummitus tänne mummin viereen vielä vähän lepäilemään...".
Tänään taas samainen pikkuveijari ryntäsi riemusta kiljuen keittiöön kuultuaan saavansa auttaa salaatin tekemisessä. Ensitöikseen hän nappasi pannunmyssyn päähänsä ja isot pannuhanskat (vai miksi niitä kutsuttiinkaan) käsiinsä ja ilmoitti lähtevänsä hommiin. Noh, leikkuulaudan ääressä homma sujui kuin rasvattu, mutta tarkistettuani tuloksen huomasin että joka ikisestä leikatusta kurkkupalasta oli joku naskalihampaillaan kantanut veron... Tiukatessani asiaa, vastasi virnistelevä pikkumies olkiaan kohauttaen "jekkupäivä". Että juuuuuh.
Toivon vain ettei hänestä kehity Duudsoneiden perillistä. Lahjat ovat ainakin ilmeiset, eikä ISOmies myönnä moisen olevan ainakaan hänen suvustaan lähtöisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti