Samiklaus

Pukkeja pyörii tällä viikolla joka puolella, sillä Sveitsissä (niinkuin kai koko keskisessä Euroopassa) vietetään tänään Saint Nicholauksen päivää. Täällä hemmon nimi on väännetty Samiklaukseksi. Koska Samppa on pienten lasten (ja kauppamiesten, ja merenkulkijoitten ja...) suojeluspyhimys, toi hän esikoululaisille herkkupussit suoraan jumppatunneille! Ja ne, jotka viruivat tänä suurena päivänä kotona kipeinä, saivat pussit luokkatovereiltaan suoraan kotiovelleen.
Kuopuskin sai oman herkkupussinsa tiistaina metsäleikkikerhon Samppa-illassa sateisessa ja pimeässä metsässä. Koska esikoinen ei edelleenkään välitä moisesta punaiseen pukeutuneesta hemmosta, emme vaivaudu enää iltapäivällä läheiseen metsään häntä tapaamaan. Yksi Samppa kun pitää majaansa metsässä koko viikon jos vaikka joku muksu ei häntä muualla näe...
Kuten rivien välistä voi helposti lukea, olen moiseen ilmiöön jo hieman kyllästynyt ennen kuin se meidän pukki on edes Korvatunturiltaan startannut! 24 päivä saapuu meille kuitenkin suomipukki, sillä niin kovasti kuopus on häneen ihastunut. Esikoinen piiloutunee viime vuotiseen tapaan jälleen jonnekin ;).
Sveitsiläislapset saavat (jos saavat) omat lahjansa jeesuslapselta 25.12.

Joulukuusi kuuluu täälläkin perinteisiin. Olemme miehen kanssa ihastelleet euroopan kuusia, ovatpa ne miten risteytettyjä geenimanipulaatiohormoonikuusia mahdollisesti tahansa. Suomalaisena (ja vieläpä itsenäisyyspäivänä) en saisi tätä sanoa, mutta suomikuusi on vähän kuin halpisversio. Muistaakseni Bryssellissäkin parjattiin Suomen heille lähettämää kuusta.... Pohjoinen lajike kun ei näytä miltään eurooppalaisten serkkujensa rinnalla.

Niin Damissa kuten täälläkin on huippusuosituin kuusilajike, joka ei tiputa neulasiaan vielä pääsiäisenäkään, jos ikinä! Lisäksi kuusi on symmetrinen ja tuuhea kuin mikä. Kuusibisnes vaikuttaa ainakin täällä taiteelta. Paras idea on paikallisten metsänvartijoiden TUOREKUUSI, eli menet itse metsänvartija mukaan metsään valitsemaan juuri sen kuusen, jonka kotiisi haluat. Ja se "metsä" on siis tämä meidänkin vieressä oleva "kaupunkimetsä", eikä siis jossain jumalan selän takana aarniometsässä... Sama matka siis kuusimetsään kuin lähikauppaan. Ja vieläpä kaupunkialueella!

Olen kieltämättä suuresti ihastunut lähialueshoppailluun. Munat, pähkinät ja hunajan haen vajaan 100m päästä hevostallilta. Luultavasti osa siitäkin hunajapurkista on meidän omista kukista imettyä. Ostaisin paljon muutakin alueella tuotettua, jos vain olisi valinnan varaa. Kateellisena kuuntelen pikkukylissä asuvien tuttujen juttuja heidän lähikauppojensa valikoimista. Valtakunnallisten kauppaketjujenkin tuotteet vaihtelevat osittain sen mukaan, mitä maataloustuotteita lähialueella tuotetaan.

Noh, pysyköön superkuuset metsässä, sillä me koristelimme poikien kanssa oman kuusemme - pihalle. Se on suomikuusi ja viime kevättalvella pahasti lumimyräköistä kärsinyt, mutta haavansa urheasti nuollut. Parasta siinä on kuitenkin se, etteivät neulaset tipu. Tuoksua ja tunnelmaa jään tosin kaipaamaan. Ehkä ensi vuonna paljastamme vihdoin ja viimein pojillekin totuuden kuusesta - sisällähän se tunnelmallisin on!