Asuntopilaa!

Eilen nettiin ilmestyi asunto suoraan Rheinin varrelta, neliöitä 140, rempattu, ylin kerros. HIntakin alle 2000 CHF/kk. Tiesin ko rantatien sillä se on vain 100m miehen työpaikalta. Soitin heti miehelle, joka eikun soittamaan ja näyttöä sopimaan.
Ilmoitus osoittautui kiusanteoksi. Kiltti setä pahoitteli ilmoituksen olevan liian hyvä ollakseen totta, eikä hän ole asunnostaan mihinkään lähdössä. Puhelin oli kuulemma ollut varattuna sen parituntisen ajan, jonka ilmoitus oli ehtinyt netissä olemaan.

Olemme tehneet periaatepäätöksen, että Baselin keskustaan emme muuta, ellei asunto ole todellinen helmi. Emme halua tinkiä neliöistä, wc:iden määristä tai mistään muustakaan asumismukavuuteen liittyvästä vain sen takia että asuisimme kaupungin keskustassa. Olemme katsastaneet pari kaupunkiasuntoa ja ovathan ne ihan ok, jugendtyyliset korkeat huoneet, jne. Mutta, asumismukavuuteni vähenee ratkaisevasti, jos en voi päästää poikia yksin ovesta pihalle - tai siis katuhan se olisi. Esim tämä:
Bild Gallery

Ja aivan Rheinin kupeessa. Vaikka Rhein on jonkun mielestä kaunis - onhan se liikkuvaa vettä -näin minä vain ne rantapuiston penkeillä pyörineet huumediilerit. Myös se keskustan tuntumassa ollut puisto oli yhtä paljon lasten kuin narkkareitten ja juoppojen leikkipaikkakin. Edes Amsterdamissa en muistaakseni nähnyt yhtä paljon sekopääsakkia. Vai kiinnittääkö heihin täällä vain enemmän huomiota, koska he eroavat niin räikeästi muusta kansasta?!

Lisäksi eräskin nainen ruksasi meille Baselin kartan täyteen rukseja, mihin EI kannata muuttaa, jos haluaa lapsensa edes normaalitasoiseen kouluun. Ja siihen ei montaa ruksaamatonta plänttiä jäänyt.

Keltanokkaa asuntomarkkinat hämäävät. Ensialkuun mekin ihmettelimme kuinka halvoilta keskustan asunnot - jopa aivan Rheinin rantateiden varrella - vaikuttivat. Kunnes selvitimme, että Baselin kaupungin veroprosentti on 9,5% kun Baselin maaseudulla se on vain 5%. Keskustan vuokriin piti siis laskea satasia lisää, ennenkuin ne olivat vertailukelpoisia maaseudun asuntovuokrien kanssa. Ja ero tietysti suurenee, mitä korkeammaksi miehen palkka kasvaa - siis jos kasvaa.

Eilen yömyöhällä rustasimme sitten ensimmäistä asuntohakemustamme. Mukaan pitää liittää suosittelijoiden kirjeet, työsopimukset, palkkakuitit, jne. Asunto, jota haemme ensimäiseksi on vain 3km Ranskan rajalta.
UK map, road map, route map, city map, online map, town map, uk street map, ViaMichelin
Mieskin taipui siihen, ettei se ole liian kaukana kun kerran ratikalla pääsee keskustaan 15 minuutissa. Eri asia on saadaanko hakemamme asunto. Sormet ristiin.
Päätin että haemme samanaikaiseksi myös toista asuntoa. Se on lähempänä keskustaa, kahdessa kerroksessa ja isolla omalla pihalla. Ongelma on vain, ettemme ehdi kumpikaan katsomaan sitä. Välitystoimisto antoi minulle väärän numeron ja kun vihdoin ja viimein sain nykyisen vuokralaisen kiinni, olivat kaikki meille sopivat näyttöajat jo menneet. Hemmetti.
Toisaalta pohdin, että kannattaako meidän muuttaa enää pihalliseen asuntoon. Minä kun en voi olla kuokkimatta sitä ja istuttelematta taimia sinne tänne. Nykyisellekin pihalle - joka on siis jonkun mielestä postimerkin kokoinen - olen saanut uppoamaan 50-60 perennatainta, muutamia koristepensaita, yhden omenapuun, pari marjapensasta, mansikoita, ja satoja kukkasipuleita. Ja tietysti niitä kiviä.....
Siispä, ehkä se parveke olisi sittenkin stressittömämpi juttu, etenkin kun tulevaisuuden suunnitelmiin ilmaantui taas muutama mutka.

Nauttikaa te oman asunnon ostaneet siitä pysyvyyden onnesta, jonka olette saavuttaneet. Ei enää asuntonäytöissä juoksemista, muiden kanssa kisaamista, jne... vaikka onhan siinä omakin hohtonsa ;-)
Minä jatkan haaveilemista edes 3v samassa asunnossa asumisesta. Ehkä sitten joskus vanhana mummona saan vihdoin asua edes viimeiset 5 vuottani samassa palvelutalossa?!