Kelpaisiko hän sinulle hiihdonopettajaksi?

Tässä tämä poitsu uudestaan, kun ei kerran oma otsikkoni linkkeineen alla toiminut.
Sorppa.

Saimpas kuvan, klikkaa tästä!

Juu, tälläisiä miehiä täältä löytyy rinteestä roppakaupalla... siis jos olisi haku päällä ;)
Oikeasti kyseessä on Sveitsin turistitoimiston kampanja. Äänestin juuri komeinta hiihdonopettajaa ja saattanen voittaa hänet (tai jonkun muun) oppaakseni. Noooh, on se omakin mies erittäin hyvä ja komea ope ja pärjäisi tuossa sixpäk-kisassa ihan edukseen. Sveitsin turistitoimisto yrittänee kampanjallaan houkutella lisää nuoria naisia maahan lomailemaan. Onkohan täällä maajusseilla puutetta emännistä?!?

Olemme palanneet uudeksivuodeksi kotio. Hiihtelimme Wallisissa Aletsch-jäätikön kupeessa paikoissa nimeltään Fischeralp, Bettmeralp ja Riederalp. Jälkimmäinen sopii meille parhaiten, joten enköhän ala metsästämään sieltä yöpaikkaa hiihtolomaksi 2009. Ne kun pitää varata täällä mielellään jo vuosi etukäteen, jos mielii haluamansa yöpaikan saada.

Muutama kuva liitteenä Veitikasta. Keskimmäisessä kuvassa myös suomalais-sveitsiläinen ystävänsä Luka... ja taustalla lumikinoksen päällä Opeli-popeli.





NÄIHIN KUVIIN JA TUNNELMIIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008!
Me vetelemme miehen kanssa kalsarikännit...

Fiesch

http://www.myswitzerland.com/en/infra.cfm/rkey/773

Lähdemme ko paikkaan katselemaan niitä Sveitsin turismotoimiston tänä vuonna joka puolella esittelemiä KOMEITA hiihdonopettajia. Tai no, mies hiihtelee ja tod näk me muut myös.

Katson jos saisin kuvan

Hyvää Joulua!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kovasti kiitoksia tänne asti eksyneistä korteista. Meiltä ei pahvikortteja lähtenyt muille kuin sukulaisille - heillekin flunssista johtuen myöhässä... Tässä siis joulutervehdys kaikille muille.


Poikien leikkipuu valkoisessa vaipassa sopivasti jouluksi.


Snägärillä kebabilla... se kun oli joulumarkkinoilla ainoa pulju, jossa ruokaa ei tarvinnut jonottaa tuntitolkulla. Tallentajana Veitikka.


Pojat joulumarkkinoiden (tai siis jeesuslapsimarkkinathan ne ovat) karusellissa.

Virus jumittaa

Veitikka odottamassa näytelmän alkamista "lammasasussaan". Roolitehtäviin kuului myös sumun loihtiminen... eli etupenkissä istuneen pikkuveljen kasteleminen suihkepullolla.

Niinkuin olen kehunut kuinka meihin ei ole vielä kunnon pöpöt Sveitsissä iskeneet. Hah, hah. Noh, normaaliflunssasta taitaa nytkin olla kyse. Tosi rasittavasta sellaisesta tosin. Molemmat pojat ovat kipeinä jo neljättä päivää. Yskivät keuhkonsa pihalle ja pikku kuume sahaa eestaas. Eilen illalla piti silti päästä käymään esikoisen joulujuhlanäytelmää katsomassa. Syötin molemmille poitsuille panadolit ja eikun menoksi. Pitkään ja hartaasti harjoiteltu joulunäytelmä sujui kuin rasvattu, vaikka kolmasosa eskarilaisista loisti poissaolollaan ja suurimalla osalla oli siis improvisoimista uusissa osissaan.

Lääkärissä kävin joskus kuukausi sitten kun Otto oli jatkuvasti kipeä. Mitään ei tietenkään löytynyt, joten uudestaan en ole vaivautunut sinne poikia rahtaamaan. Yskään kokeilen tänään homeopaattisia globuleita ja korviin lorautan öliiviöljyä. Eiköhän se siitä.

Olin vähitellen niin kärttyisä akka, että mies tajusi ottaa tänään aamupäivän vapaaksi päästääkseen minut edes kaupassa käymään. Käskihän hän kiipeämään myös pikaisesti Uetlibergille nähdäkseni edes vilauksen auringosta... miehen ajankulun käsitys ei vain aina toimi. Jos olisin lähtenyt käymään ko kukkulalla, ei hän olisi ehtinyt töihin koko päivänä. Niimpä kävin pikaisella happihyppelyllä Vita Parcoursilla (kuntorata) kauppamatkan varrella. On se naama silti edelleen harmaa, väsynyt ja kärttyinen ;-)).

Viikonloppuna siivoamme koko perheen voimin, tai siis sen verran kuin jaksamme ja viitsimme. Maanantaiksi en aio väsätä muuta perinteistä, kuin sulattaa jo marraskuussa väsäämäni lanttulaatikon. Muuten syömme varmaan ankkaa tms ja sinihomejuustoisia ja taatelisia salaatteja. Ja suklaata tietysti paljon... ja viiniä.

Pyykkiurakka kutsuu. Seonmoro

Asuntopilaa!

Eilen nettiin ilmestyi asunto suoraan Rheinin varrelta, neliöitä 140, rempattu, ylin kerros. HIntakin alle 2000 CHF/kk. Tiesin ko rantatien sillä se on vain 100m miehen työpaikalta. Soitin heti miehelle, joka eikun soittamaan ja näyttöä sopimaan.
Ilmoitus osoittautui kiusanteoksi. Kiltti setä pahoitteli ilmoituksen olevan liian hyvä ollakseen totta, eikä hän ole asunnostaan mihinkään lähdössä. Puhelin oli kuulemma ollut varattuna sen parituntisen ajan, jonka ilmoitus oli ehtinyt netissä olemaan.

Olemme tehneet periaatepäätöksen, että Baselin keskustaan emme muuta, ellei asunto ole todellinen helmi. Emme halua tinkiä neliöistä, wc:iden määristä tai mistään muustakaan asumismukavuuteen liittyvästä vain sen takia että asuisimme kaupungin keskustassa. Olemme katsastaneet pari kaupunkiasuntoa ja ovathan ne ihan ok, jugendtyyliset korkeat huoneet, jne. Mutta, asumismukavuuteni vähenee ratkaisevasti, jos en voi päästää poikia yksin ovesta pihalle - tai siis katuhan se olisi. Esim tämä:
Bild Gallery

Ja aivan Rheinin kupeessa. Vaikka Rhein on jonkun mielestä kaunis - onhan se liikkuvaa vettä -näin minä vain ne rantapuiston penkeillä pyörineet huumediilerit. Myös se keskustan tuntumassa ollut puisto oli yhtä paljon lasten kuin narkkareitten ja juoppojen leikkipaikkakin. Edes Amsterdamissa en muistaakseni nähnyt yhtä paljon sekopääsakkia. Vai kiinnittääkö heihin täällä vain enemmän huomiota, koska he eroavat niin räikeästi muusta kansasta?!

Lisäksi eräskin nainen ruksasi meille Baselin kartan täyteen rukseja, mihin EI kannata muuttaa, jos haluaa lapsensa edes normaalitasoiseen kouluun. Ja siihen ei montaa ruksaamatonta plänttiä jäänyt.

Keltanokkaa asuntomarkkinat hämäävät. Ensialkuun mekin ihmettelimme kuinka halvoilta keskustan asunnot - jopa aivan Rheinin rantateiden varrella - vaikuttivat. Kunnes selvitimme, että Baselin kaupungin veroprosentti on 9,5% kun Baselin maaseudulla se on vain 5%. Keskustan vuokriin piti siis laskea satasia lisää, ennenkuin ne olivat vertailukelpoisia maaseudun asuntovuokrien kanssa. Ja ero tietysti suurenee, mitä korkeammaksi miehen palkka kasvaa - siis jos kasvaa.

Eilen yömyöhällä rustasimme sitten ensimmäistä asuntohakemustamme. Mukaan pitää liittää suosittelijoiden kirjeet, työsopimukset, palkkakuitit, jne. Asunto, jota haemme ensimäiseksi on vain 3km Ranskan rajalta.
UK map, road map, route map, city map, online map, town map, uk street map, ViaMichelin
Mieskin taipui siihen, ettei se ole liian kaukana kun kerran ratikalla pääsee keskustaan 15 minuutissa. Eri asia on saadaanko hakemamme asunto. Sormet ristiin.
Päätin että haemme samanaikaiseksi myös toista asuntoa. Se on lähempänä keskustaa, kahdessa kerroksessa ja isolla omalla pihalla. Ongelma on vain, ettemme ehdi kumpikaan katsomaan sitä. Välitystoimisto antoi minulle väärän numeron ja kun vihdoin ja viimein sain nykyisen vuokralaisen kiinni, olivat kaikki meille sopivat näyttöajat jo menneet. Hemmetti.
Toisaalta pohdin, että kannattaako meidän muuttaa enää pihalliseen asuntoon. Minä kun en voi olla kuokkimatta sitä ja istuttelematta taimia sinne tänne. Nykyisellekin pihalle - joka on siis jonkun mielestä postimerkin kokoinen - olen saanut uppoamaan 50-60 perennatainta, muutamia koristepensaita, yhden omenapuun, pari marjapensasta, mansikoita, ja satoja kukkasipuleita. Ja tietysti niitä kiviä.....
Siispä, ehkä se parveke olisi sittenkin stressittömämpi juttu, etenkin kun tulevaisuuden suunnitelmiin ilmaantui taas muutama mutka.

Nauttikaa te oman asunnon ostaneet siitä pysyvyyden onnesta, jonka olette saavuttaneet. Ei enää asuntonäytöissä juoksemista, muiden kanssa kisaamista, jne... vaikka onhan siinä omakin hohtonsa ;-)
Minä jatkan haaveilemista edes 3v samassa asunnossa asumisesta. Ehkä sitten joskus vanhana mummona saan vihdoin asua edes viimeiset 5 vuottani samassa palvelutalossa?!

3.adventti

Olemme kaikki vuorotellen kipeinä. Siinä sivussa juoksemme asuntonäytöissä ja vihdoinkin päätimme paria asuntoa jo hakeakin. Eri asia on saadaanko. Sveitsiläiset kun vetänevät kuitenkin pidemmän korren...

En jaksa kirjoitella nyt enempiä joten pistämpä ajankulukseni linkin YouTubesta löytämääni Zürichin kiertokävelyyn. Tässä siis kotikaupunkini vielä jonkin aikaa. Itse en ole siitä juurikaan kuvia ottanut... pitäisi varmaan ennen muuttoa käydä ihan varta vasten kuvauskierroksella.
Hyvää adventtia. Seonmoro!

Samichlaus ja itsenäisyyspäivän ilta

...siis noinhan se Samppa täkäläisittäin kirjoitetaan. Yritin korjata aiempaa otsikkoa, mutta blogi on hiukka tukossa. Kielikin vaihtui tänään englanniksi ja mihinkään en pääse blogissa käsiksi. Hemmetti! Ja niinkun tämä on tähän saakka toiminut kuin rasvattu.

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan itse kullekin! Vietän sitä kolmisin poikien kanssa. Mies tekee pitkää päivää koska pakotin käymään kesken työpäivän parissa asuntonäytössä. Huoh.

Samiklaus

Pukkeja pyörii tällä viikolla joka puolella, sillä Sveitsissä (niinkuin kai koko keskisessä Euroopassa) vietetään tänään Saint Nicholauksen päivää. Täällä hemmon nimi on väännetty Samiklaukseksi. Koska Samppa on pienten lasten (ja kauppamiesten, ja merenkulkijoitten ja...) suojeluspyhimys, toi hän esikoululaisille herkkupussit suoraan jumppatunneille! Ja ne, jotka viruivat tänä suurena päivänä kotona kipeinä, saivat pussit luokkatovereiltaan suoraan kotiovelleen.
Kuopuskin sai oman herkkupussinsa tiistaina metsäleikkikerhon Samppa-illassa sateisessa ja pimeässä metsässä. Koska esikoinen ei edelleenkään välitä moisesta punaiseen pukeutuneesta hemmosta, emme vaivaudu enää iltapäivällä läheiseen metsään häntä tapaamaan. Yksi Samppa kun pitää majaansa metsässä koko viikon jos vaikka joku muksu ei häntä muualla näe...
Kuten rivien välistä voi helposti lukea, olen moiseen ilmiöön jo hieman kyllästynyt ennen kuin se meidän pukki on edes Korvatunturiltaan startannut! 24 päivä saapuu meille kuitenkin suomipukki, sillä niin kovasti kuopus on häneen ihastunut. Esikoinen piiloutunee viime vuotiseen tapaan jälleen jonnekin ;).
Sveitsiläislapset saavat (jos saavat) omat lahjansa jeesuslapselta 25.12.

Joulukuusi kuuluu täälläkin perinteisiin. Olemme miehen kanssa ihastelleet euroopan kuusia, ovatpa ne miten risteytettyjä geenimanipulaatiohormoonikuusia mahdollisesti tahansa. Suomalaisena (ja vieläpä itsenäisyyspäivänä) en saisi tätä sanoa, mutta suomikuusi on vähän kuin halpisversio. Muistaakseni Bryssellissäkin parjattiin Suomen heille lähettämää kuusta.... Pohjoinen lajike kun ei näytä miltään eurooppalaisten serkkujensa rinnalla.

Niin Damissa kuten täälläkin on huippusuosituin kuusilajike, joka ei tiputa neulasiaan vielä pääsiäisenäkään, jos ikinä! Lisäksi kuusi on symmetrinen ja tuuhea kuin mikä. Kuusibisnes vaikuttaa ainakin täällä taiteelta. Paras idea on paikallisten metsänvartijoiden TUOREKUUSI, eli menet itse metsänvartija mukaan metsään valitsemaan juuri sen kuusen, jonka kotiisi haluat. Ja se "metsä" on siis tämä meidänkin vieressä oleva "kaupunkimetsä", eikä siis jossain jumalan selän takana aarniometsässä... Sama matka siis kuusimetsään kuin lähikauppaan. Ja vieläpä kaupunkialueella!

Olen kieltämättä suuresti ihastunut lähialueshoppailluun. Munat, pähkinät ja hunajan haen vajaan 100m päästä hevostallilta. Luultavasti osa siitäkin hunajapurkista on meidän omista kukista imettyä. Ostaisin paljon muutakin alueella tuotettua, jos vain olisi valinnan varaa. Kateellisena kuuntelen pikkukylissä asuvien tuttujen juttuja heidän lähikauppojensa valikoimista. Valtakunnallisten kauppaketjujenkin tuotteet vaihtelevat osittain sen mukaan, mitä maataloustuotteita lähialueella tuotetaan.

Noh, pysyköön superkuuset metsässä, sillä me koristelimme poikien kanssa oman kuusemme - pihalle. Se on suomikuusi ja viime kevättalvella pahasti lumimyräköistä kärsinyt, mutta haavansa urheasti nuollut. Parasta siinä on kuitenkin se, etteivät neulaset tipu. Tuoksua ja tunnelmaa jään tosin kaipaamaan. Ehkä ensi vuonna paljastamme vihdoin ja viimein pojillekin totuuden kuusesta - sisällähän se tunnelmallisin on!