Lausanneen terkkuja!

Olen pienessä hiprakassa, joten viesti voi olla sekava.

Halusin vain sanoa sen, että eipä ole tosiaan herkkua ulkomaanelävän joutua kiperään tilanteeseen tai hankaluuksiin. Erityisesti jos kielitaito on vielä hakusessa tai luonteessa ujoutta. Muista kuitenkin hankkia puhelimeesi ainakin virkavallan, ambulanssin ja jonkun tulkkaukseen suostuvan tyypin numero. Vielä vähän ärhäkkää suomalaista sisua kehiin ja joka tilanne on hoidettavissa.

Minua on kirottu temperamenttisella (mistä lie periytynyt) ja auktoriteettejä pelkämättömällä luonteella, joista on ollut useammin haittaa kuin hyötyä. Ulkomailla ollessani ja ehkä "kielivammaisena" ko piirteistä on kuitenkin ollut korvaamatonta hyötyä. Milloin olen haistatellut italialaiselle ulkomaalaispoliisille pitkät, kun hän yritti kiristää illallinen vastaan oleskelulupa. Ja niinkuin olin jonottanut senkin saamarin ulkomaalaisviraston ovella aamusta toiseen saadakseni oleskelu/työluvan. Mieluummin olin laittomasti maassa kuin antauduin illalliselle (ja käpelöitäväksi) itseään täynnä olevan giggiksen kanssa, joka luuli olevasta suuressakin valta-asemassa.

Ja entäs sekin tapaus Tallinnan laitamilla kun eksyimme museokaarallani heti alkumetreillä matkalla surullisen kuuluisalle Tsekin työharjoittelumatkalleni. Pari pollaria yritti kaikin konstein kiristää rahaa, luottokortteja ja lopuksi jopa matkassa ollutta pyörääni... säälittävää. Onneksi matkaseurakaverillani oli vielä enemmän kanttia ja kokemusta kuin minulla ja siksipä virkavalta jäi ilman ylimääräistä tienestiä.
Jne, jne, jne.

Onneksi Sveitsin poliisi oli LÄNSIMAINEN luotettava poliisi, joka hoiti tilanteen niinkuin suomalainen olettaa virkavallan toimivan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Ja onneksi peräänajajani myönsi heti mokansa, joskin käräytti pinnansa kun en päästänyt häntä vähällä. Olisi ollut tosi helppo sanoa, joo mee vaan, ei tässä mitään... vaan kelläs maksatat, jos niskasi jumittaakin vuorokauden kuluttua täräyksestä tai jos autosi rakenteisiin tuleekin näkymätön mutta vaivaava rakennemurtuma? Siksi tilanne pitää aina hoitaa pitkän kaavan mukaan.

Yksi asia silti ihmetyttää ja kummastuttaa. Asuimme hieman reilut pari vuotta Amsterdamissa ennen Sveitsiin muuttoa. Joidenkin mielestä Damilla on pelottava ja paha maine nimenomaan vapaan huumepolitiikan takia. Olihan siellä nistejä riittämiin ja pilvenpolton aromaattinen tuoksu leijui ilmassa jatkuvasti (ja pidän siitä tuoksusta edelleen). Mutta, pelännyt en koskaan. En edes punaisten lyhyjen alueella, en mihinkään vuorokauden aikaan.
Sen sijaan täällä pelottaa heti kun vähänkin epäilyttävämpi tyyppi tulee pimeällä kadulla vastaan. Mikähän kumma siinä on? Jopa päärautatieasemalla päivystävät juopot saavan minut varuilleen. Suomessa vastaava tyyppi ei herättäisi minussa värekarvaakaan. Italiassa sain juosta henkeni kaupalla karkuun ja vältyin täpärästi ainakin parilta raiskausyritykseltä.
Ehkä näistä kaikista kokemuksista on kertynyt sen verran karstaa aivolohkoihin, että uskallan edelleen astua vastarintaan vaikka pelottaisikin.

Äh, mikähän tämän viestin pointti oli? Unohtui... ja nyt meni keskittymiskyky kun töllöstä tulee saksan idolsin karsinta ja pikku sormustillinen Tessinista tuomaamme grappaakin maistuisi. Tsüss!
;-))))