Paluu arkiseen aherrukseen

2 viikon syysloma on päättynyt ja appivanhemmat palanneet Suomeen. Uusi astianpesukone (Made in Swiss tietty!) saapui tänään. Onneksi vanha kone jaksoi runksuttaa tämän kaksi viikkoa... olisin ollut helisemässä ja aina ravintolaan menossa, jos näin ei olisi ollut. Vaan saipa anoppikin alussa muutaman kerran pestä keittiön täydeltä tiskiä kun kone oli oikein huonossa jamassa.

Juu, mitähän sitä menneistä viikoista kertoisi... ;)
Pitkään kestävät sukulaisvierailut saavat aina tunteita pintaan - positiivisia ja negatiivisia. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pysyttelemään kieli keskellä suuta muille paitsi miehelle. Hänelle päästelin höyryjä aina kun pääsimme keskenämme hieman tuulettumaan.

Menneen kahden viikon aikana ehdimme miehen kanssa käymään useammassa asuntonäyttelyssä - mies lähinnä pakon sanelemana eli minun mukaan raahaamana. Hän kun uskoo, että uusi koti kävelee vastaan sitten kun sen aika on, AAARRRRRRRGGGGG.
Saimme onneksi päätettyä edes ne kylät ja alueet joista uutta kotia etsitään. Hänen mielestään minun olisi silti hyvä alkaa tähän samaan saumaan etsimään myös töitä Baselista. Ja sen hän väläytti täysin valmistelematta keskellä illallista. Hänen vanhempansa arvottavat ihmisen sen mukaan, miten paljon ja minkälaisia töitä hän tekee. Niimpä mies kai haluaa minunkin arvostuksen nousevan... Vastasin moiseen heittoon, että jospa nyt ensin kuitenkin hankitaan se UUSI KOTI (ja osoite siihen minun tulevaan työhakemukseeni) jonka jälkeen saksankieleni parannuttua nykyisestä olen valmis ryhtymään työnhaun suhteen tositoimiin. Mies ymmärsi vihjeen. Voin nimittäin todellakin sanoa, että siinä tilanteessa appivanhempien tarkkaavaisten silmien alla alkoi hieman v......maan. Mietin siinä hetken että alapa sinä mies kokkamaan 14 krt/vko, siivoamaan 3 krt/vko, juoksemaan ruokakaupassa 3-4 krt/vko ja pesemään pyykkiä 2 krt/vko ja siinä sivussa vielä olemaan lasten kanssa kiireettömästi, etsimään sekä asuntoa että työpaikkaa. Päätin siltä istumalta tehdä pieniä muutoksia arkeeni. Ensinnäkin einekset kunniaan - mies syököön iltaisin purkkiruokaa ja lauantaista sovimme jo hänelle kokkauspäivän! Tingin vastaisuudessa myös siivouksesta - miehellähän niitä allergioita on ja appiukkokin sitä astmapiippua käyttää, heihin se pöly ensin vaikuttaa. Kaupasta haen viikolla vain välttämättömimmät. Mies oppikoon käymään uudestaan lauantaisin (tai viikolla) kaupassa. Turha siinä on sitten enää vaimolle valittaa kuinka uudessa työssä painetaan pitkää päivää ja monta projektia painaa niskaan. Ehkäpä hän joutuu opettelemaan pölynimurinkin käytön uudestaan. saavat sitten taas naapurin naiset pyöritellä silmiään pöyristyneinä!

Oikeasti naisen asema Sveitsissä on useille meille täällä asuville suomalaisille perin hankala kulttuurisidonnainen aihe. Oltuani tosiaan viimeiset pari viikkoa jatkuvasti kieli keskellä suuta ja hiljaa omista tunnoistani, kuulumisistani ja fiiliksistäni otin aiheen esille eilen alkaneella kielikurssilla. Aasinsiltana käytin viikonloppuna olleita parlamenttivaaleja. Vaaleissa poljettiin vasemmisto (SP), eli juuri se puolue, joka ajoi "päiväkoulujen" (koulu, jossa lapset saavat myös lounaan) yleistämistä ja naisten mukaantuloa työelämään. Suurimmaksi voittajaksi selvisi SVP eli juuri se puolue, jonka vaalikampanja-julisteessa valkoiset lampaat potkaisevat mustan lampaan pois joukostaan (kyseessä ei ole kuulemma tahallisesti rasistinen juliste, mutta ainakin saksan uusnatsit kehuvat julistetta ja ovat kuulemma ottaneet sen omaan käyttöönsä, tiedä sitten). Noh, selvisi pian, että kielikurssini opettaja (kuten uusi naapurimmekin) kannattaa ko voittajapuoluetta. SVP:n mukaan perheeseen ja sen hyvinvointiin pitää panostaa ja se tarkoittaa sitä, että naisten kotonaolo /-pysyminen on oltava vallitseva ihanne. Siihen on pyrittävä. Naisen on heidän mukaansa valittava: ura tai lapset.
Paukutin omia äidinmaidossa imettyjä suomalaisnaisen arvojani aika provosoivaan tyyliin, joihin yleensä niin diplomaattinen Frau Ope totesi, etteivät moiset ajattelutavat tule ikinä menemään Sveitsissä läpi. Hänestä (entisestä Lorealin pomosta) naiset, jotka palaavat 3kk jälkeen työelämään ovat suorastaan häpeäksi lapsilleen. Mies tienaa Sveitsissä yleisestiottaen hyvin, jotta nainen ei joutuisi riistäytymään pois kotoaan... Häntä säälittivät naiset, joiden on pakko mennä töihin vaikka kotona on pieniä lapsia. Ja jos töihin on mentävä, olisi aivan hirveää laittaa lapsensa vieraalle ihmiselle hoitoon. Lapsi annetaan mieluummin naapuriin kuin ammatilaisten hoidettavaksi päiväkotiin.
Tuttua jo moneen kertaan kuultua juttua.................................
Pääsimme asiassa lopulta kompromissiin minun tehtyäni selväksi, että olisin varmasti paljon iloisempi ja lapsiini enemmän keskittynyt äiti, jos tekisin töitä esim 40-60%. Frau Open mielestä moinen on sallittavaa mutta vain 20-40% viikossa ja vasta kun lapset ovat jo isompia. Hänkin myönsi tehneensä aikansa töitä Lorealille kotona, kunnes oli hyväksyttävää hankkia uusi ammatti ja lähteä kodin ulkopuolelle töihin. Ah So!

Vaan ei se suomalaisella miehelläkään täällä niin helppoa ole. Hän on tottunut, että myös nainen osallistuu särpimen hankkimiseen. Vai montako suomalaista miestä tunnette, joka on aidosti iloinen ja tyytyväinen kun nainen pyörii vain ja ainoastaan kotinurkissa? Luulen että näin on vain ja ainoastaan jos miehen oma palkka on niiiiin reilu, että sillä elättää Suomessa kaksi. Useimmiten näin ei ole. Arvomaailmojen erilaisuus on jopa karkoittanut suomalaisia miehiä täältä etsimään vaimoa kotimaasta. Suomalaisen vaimon kanssa täällä on helpompi olla. Hänelle kun on yleensä itsestään selvää hankkiutua jossain vaiheessa töihin. Sveitsiläinen nainen taas täyttää elämäntehtävänsä useimmiten silityslaudan, hellan sekä pyykki- ja tiskikoneen ääressä.

Mielenkiintoiset ajat ovat siis edessä. Etenkin kun miehen kaikki lähimmät kollegat ovat naisia. Ja yllätys, yllätys, osalla on pieniä lapsia kotona! Mutta hepä ovatkin kaikki tohtoreita ja töissä huimasti kasvavassa biolaaksossa (Euroopan bio- ja kemianteknologian keskus), jossa jokainen kemiaa opiskellut raastetaan töihin. Näin ainakin lehdissä kirjoitetaan... Mutta se onkin eri kanttooni ja perin erilainen kuin muu Sveitsi!

Kuten varmaan rivien välistä voi lukea, ei pari kuukautta sitten saamani työyhteydenotto ottanut tulta alleen. Haastatella kyllä luvattiin, mutta perään en enää soittele. Tiskin alta löytyi suositusten perustella kuulemma pari muutakin kandidaattia ja molemmat kaupungeista, joissa firmalla oli jo valmiiksi toimistot. Jaa-jaa. Siinä menivät tsäänssit. Vaan ei haittaa. Keskityn siihen mihin naisen Sveitsissä pitääkin keskittyä... ja ryhdyn selailemaan biolaakson tarjoamia mahdollisuuksia jahka se uusi koti on ensin kävellyt vastaamme ;))))

Nyt yritän ajatella että tämä on luksusta ja näin se pitääkin olla. Käyn herättämässä pojat ja pelaamme jotain kivaa. Tsüssss!