14 päivää edellisistä kuukautisista

... ja sen kyllä huomaa. Sain äsken kunnon PMS-raivarit miehelle. Apteekista saamani pillerit ovat onneksi tasoittaneet mieliala-ailahteluja, mutta tänään en mahtanut mitään. Taitaa olla pientä stressiä ilmassa.

Raivostutti, kun mies ei saanut poikia ja itseään millään ulos. Joka lauantai sama juttu. Mies saa minut aina hermostumaan kyselemällä pojilta eri vaihtoehtoja ("ahaa, ai se ei huvita, noh mites olisi tämä sitten...") ja venyttämällä ulosmenoa niin pitkään että pojat hyppivät seinille, eivätkä ole halukkaita tekemään enää mitään. Tänä aamuna (niin kuin niin usein ennenkin) jouduin näyttämään miehelle taas mallia. Jos poikia ei yhtäkkiä huvittakaan tehdä mitään, eikä mennä minnekään, avaan vain terassin oven ja nakkaan molemmat siitä ulos. Ikävämpi juttu heille, jos vaatteetkin ovat jääneet laittamatta päälle. Ikävää, mutta konsti tepsii aina. Poikiin tulee kummasti eloa ja yhteistyökykyä... sitä enemmän mitä kylmempi sää.

Raivarini sai alkunsa rikotusta pahvilaatikosta. Minulla on jokin kumma pahvilootafetissi. Kerään niitä taas pitkästä aikaa pahojen päivien varalle ja tietysti kesävaatteiden säilytystä varten. Mies inhoaa sitä, että ostin aikoinaan StoraEnsolta säilytyslaatikoita. Hänestä se on typerää. Minusta taas oli mukavaa säilöä joskus jotain kunnon säilytyslaatikkoon. Sitten kun tuli muuton aika, valitsi mies heti ensimmäiseksi juuri nuo ostamani laatikot ja pilasi ne pakkausteipillä. Muuttoon niitä ei ollut tarkoitettukaan ja rikkihän ne menivät. Mies valitti jälleen "menet ostamaan laatikoita jotka eivät edes kestä mitään...".
Viime aikoina olen sullonut milloin kesävaatteet, milloin talvivaatteet joko matkalaukkuihin (taas kuuluu urputusta mieheltä) tai sitten vaippalaatikoihin. Nyt kun muutto on joka tapauksessa lähitulevaisuudessa edessä, ajattelin tosiaankin pakata kesävaatteet suoraan muuttolaatikoihin, jotka sain naapureilta. Muutama laatikko oli odottamassa makuuhuoneessamme, että mies vie pojat ulos ja minä saan rauhassa pakkailla ja järkkäillä. Eikös mies antanut laatikot poikien leikkejä varten sillä seurauksella että "raketit joutuivat onnettomuuteen" ja minä jäin ilman säilytyslaatikoita. Pikku juttu tietysti, mutta kun sama toistuu aina... en ihan jaksa. Tuntuu, että aina kun otan jotain valmiiksi odottamaan toimenpiteitä, se rikotaan tai hävitetään. Eräs esimerkki: ostin aikoinaan saapikkaat ja niiden hoitamiseksi mielestäni turhan kalliin säämiskän (toista en ole erehtynyt hankkimaan). Tuli pyöräilyaika ja mies halusi huoltaa pyöränsä. Saatuaan sen tiptop kuntoon, tuli hän kehumaan kuinka hyvän kiilloitusrievun hän olikaan tavaroistani löytänyt. Kehui vielä kuinka hienosti sillä sai ketjut ja kaikki kiiltäväksi, koska se oli ihan käyttämätön. Ihmetteli vielä, ettei muistanut sellaista ostaneensa... Muitakin esimerkkejä on hampaankolossa, mutta jääkööt julkistamatta. Nämä ovat tietysti pikku juttuja, mutta olen periaatteellisessa mielessä syvästi loukkaantunut. Taidampa lähteä lenkille ja jättää kaikki kotihommat tältä päivältä miehen niskoille.