Mitä olette mieltä tehyn palkkavaatimuksesta? Ärsyttää kun en voi keskustella ajankohtaisista asioista kenenkään kanssa... mieskin tulee nykyään niin myöhään kotiin, ettemme vaihda kuin välttämättömimmät kuulumiset :-(
Yritin keskustella hoitsujen tilanteesta appivanhempien kanssa, mutta appiukko häipyi tuohtuneena pöydästä. Se olikin ainoa kerta kun kieli lipsahti pois keskiasennosta. Hah. Miesvaltaisella alalla uransa suorittaneena hän ei voine ymmärtää miksi akkojen pitäisi saada lisää palkkaa... Kaikki kunnia hänelle.
En liene selvillä asian kaikista lieveilmiöistä ja seurauksista pohjamutia myöten. Silti en voi olla tuohtumatta kun mietin kuinka esim paperiliitto sopii omista palkankorotuksistaan, vaikka äijille maksetaan jo saunassa käymisestäkin! En ymmärrä miten sille sakille voidaan maksaa niin paljon enemmän kuin sairaanhoitajille, vaikkei heidän työssään ole edes ihmishenkiä vaarassa. Ja lakkoilivathan ne lääkäritkin joitakin vuosia sitten. Ja saivat muistaakseni vaatimuksensa läpi. Tärkeä homma, joten eiköhän ne korotukset menneet sentään tarpeeseen.
Tänään osui nettihesarista silmiini otsikko, jonka mukaan hoitsujen irtisanoutumiset johtavat kuolemiin. No sehän selvä!!! Eikö kannattaisi siis maksaa niinkin tärkeästä ja raskaasta työstä kunnon palkkaa??????????!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jokin mättää suomen systeemissä, jos ei kerran rahat riitä. Suomen terveydenhoitoa on aina kehuttu. Viime vuosien kokemusten perusteella parempaa hoitoa on kuitenkin saanut ulkomailla. Mistähän se mahtaa johtua? Mieskin juuri ihmetteli kuinka tarkkaan hänet tutkittiin työpaikkalääkärillä. Ei kuulemma koskaan niin perusteellisesti ole kroppaa kotomaassa syynätty. Jo koska hänen suvussaan esiintyy erästä syöpää, aloitetaan rutiinitarkastukset ko kasvaimen eliminoimiseksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Pitäisköhän Suomenkin nykyinen terveydenhoitojärjestelmä romuttaa, jos se kerran perustuu nälkäpalkalla raataviin hoitsuihin? Sveitsissä kehutaan maksettavan alhaisia veroja, niin alhaisia että suomalaisesta ne tuntuvat suorastaan olemattomilta. Sen sijaan täällä maksetaan pakollista sairausvakuutusmaksua, jonka jokainen voi räätälöidä omiin tarpeisiinsa ja kukkarolleen sopivaksi. Lasku koko perheen vakuutuksesta on joka tapauksessa alhaisillakin vakuutusmaksuilla niin suuri, että se lähentelee suomalaisen palkkatulon veroprosentteja. Erona kuitenkin se, että sairauden- ja terveydenhoito on täällä huippuluokkaa. Jonottaa ei tarvitse ja sairaanhoitajatkin ovat tyytyväisiä asemaansa. Kuulemani mukaan yksin elävällä sairaanhoitajalla on varaa asua kaupungin keskustassa hyvällä alueella tilavassa asunnossa jopa 60-80% tuloilla. Ei siis tarvitse edes painaa niska limassa ansaitakseen kohtuullisen ja huolettoman elannon.
Tervetuloa vaan Sveitsiin Suomen hoitsut, jos ei palkkavaatimus mene läpi! Täällä teitä arvostetaan.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
tiistai 23. lokakuuta 2007
Paluu arkiseen aherrukseen
2 viikon syysloma on päättynyt ja appivanhemmat palanneet Suomeen. Uusi astianpesukone (Made in Swiss tietty!) saapui tänään. Onneksi vanha kone jaksoi runksuttaa tämän kaksi viikkoa... olisin ollut helisemässä ja aina ravintolaan menossa, jos näin ei olisi ollut. Vaan saipa anoppikin alussa muutaman kerran pestä keittiön täydeltä tiskiä kun kone oli oikein huonossa jamassa.
Juu, mitähän sitä menneistä viikoista kertoisi... ;)
Pitkään kestävät sukulaisvierailut saavat aina tunteita pintaan - positiivisia ja negatiivisia. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pysyttelemään kieli keskellä suuta muille paitsi miehelle. Hänelle päästelin höyryjä aina kun pääsimme keskenämme hieman tuulettumaan.
Menneen kahden viikon aikana ehdimme miehen kanssa käymään useammassa asuntonäyttelyssä - mies lähinnä pakon sanelemana eli minun mukaan raahaamana. Hän kun uskoo, että uusi koti kävelee vastaan sitten kun sen aika on, AAARRRRRRRGGGGG.
Saimme onneksi päätettyä edes ne kylät ja alueet joista uutta kotia etsitään. Hänen mielestään minun olisi silti hyvä alkaa tähän samaan saumaan etsimään myös töitä Baselista. Ja sen hän väläytti täysin valmistelematta keskellä illallista. Hänen vanhempansa arvottavat ihmisen sen mukaan, miten paljon ja minkälaisia töitä hän tekee. Niimpä mies kai haluaa minunkin arvostuksen nousevan... Vastasin moiseen heittoon, että jospa nyt ensin kuitenkin hankitaan se UUSI KOTI (ja osoite siihen minun tulevaan työhakemukseeni) jonka jälkeen saksankieleni parannuttua nykyisestä olen valmis ryhtymään työnhaun suhteen tositoimiin. Mies ymmärsi vihjeen. Voin nimittäin todellakin sanoa, että siinä tilanteessa appivanhempien tarkkaavaisten silmien alla alkoi hieman v......maan. Mietin siinä hetken että alapa sinä mies kokkamaan 14 krt/vko, siivoamaan 3 krt/vko, juoksemaan ruokakaupassa 3-4 krt/vko ja pesemään pyykkiä 2 krt/vko ja siinä sivussa vielä olemaan lasten kanssa kiireettömästi, etsimään sekä asuntoa että työpaikkaa. Päätin siltä istumalta tehdä pieniä muutoksia arkeeni. Ensinnäkin einekset kunniaan - mies syököön iltaisin purkkiruokaa ja lauantaista sovimme jo hänelle kokkauspäivän! Tingin vastaisuudessa myös siivouksesta - miehellähän niitä allergioita on ja appiukkokin sitä astmapiippua käyttää, heihin se pöly ensin vaikuttaa. Kaupasta haen viikolla vain välttämättömimmät. Mies oppikoon käymään uudestaan lauantaisin (tai viikolla) kaupassa. Turha siinä on sitten enää vaimolle valittaa kuinka uudessa työssä painetaan pitkää päivää ja monta projektia painaa niskaan. Ehkäpä hän joutuu opettelemaan pölynimurinkin käytön uudestaan. saavat sitten taas naapurin naiset pyöritellä silmiään pöyristyneinä!
Oikeasti naisen asema Sveitsissä on useille meille täällä asuville suomalaisille perin hankala kulttuurisidonnainen aihe. Oltuani tosiaan viimeiset pari viikkoa jatkuvasti kieli keskellä suuta ja hiljaa omista tunnoistani, kuulumisistani ja fiiliksistäni otin aiheen esille eilen alkaneella kielikurssilla. Aasinsiltana käytin viikonloppuna olleita parlamenttivaaleja. Vaaleissa poljettiin vasemmisto (SP), eli juuri se puolue, joka ajoi "päiväkoulujen" (koulu, jossa lapset saavat myös lounaan) yleistämistä ja naisten mukaantuloa työelämään. Suurimmaksi voittajaksi selvisi SVP eli juuri se puolue, jonka vaalikampanja-julisteessa valkoiset lampaat potkaisevat mustan lampaan pois joukostaan (kyseessä ei ole kuulemma tahallisesti rasistinen juliste, mutta ainakin saksan uusnatsit kehuvat julistetta ja ovat kuulemma ottaneet sen omaan käyttöönsä, tiedä sitten). Noh, selvisi pian, että kielikurssini opettaja (kuten uusi naapurimmekin) kannattaa ko voittajapuoluetta. SVP:n mukaan perheeseen ja sen hyvinvointiin pitää panostaa ja se tarkoittaa sitä, että naisten kotonaolo /-pysyminen on oltava vallitseva ihanne. Siihen on pyrittävä. Naisen on heidän mukaansa valittava: ura tai lapset.
Paukutin omia äidinmaidossa imettyjä suomalaisnaisen arvojani aika provosoivaan tyyliin, joihin yleensä niin diplomaattinen Frau Ope totesi, etteivät moiset ajattelutavat tule ikinä menemään Sveitsissä läpi. Hänestä (entisestä Lorealin pomosta) naiset, jotka palaavat 3kk jälkeen työelämään ovat suorastaan häpeäksi lapsilleen. Mies tienaa Sveitsissä yleisestiottaen hyvin, jotta nainen ei joutuisi riistäytymään pois kotoaan... Häntä säälittivät naiset, joiden on pakko mennä töihin vaikka kotona on pieniä lapsia. Ja jos töihin on mentävä, olisi aivan hirveää laittaa lapsensa vieraalle ihmiselle hoitoon. Lapsi annetaan mieluummin naapuriin kuin ammatilaisten hoidettavaksi päiväkotiin.
Tuttua jo moneen kertaan kuultua juttua.................................
Pääsimme asiassa lopulta kompromissiin minun tehtyäni selväksi, että olisin varmasti paljon iloisempi ja lapsiini enemmän keskittynyt äiti, jos tekisin töitä esim 40-60%. Frau Open mielestä moinen on sallittavaa mutta vain 20-40% viikossa ja vasta kun lapset ovat jo isompia. Hänkin myönsi tehneensä aikansa töitä Lorealille kotona, kunnes oli hyväksyttävää hankkia uusi ammatti ja lähteä kodin ulkopuolelle töihin. Ah So!
Vaan ei se suomalaisella miehelläkään täällä niin helppoa ole. Hän on tottunut, että myös nainen osallistuu särpimen hankkimiseen. Vai montako suomalaista miestä tunnette, joka on aidosti iloinen ja tyytyväinen kun nainen pyörii vain ja ainoastaan kotinurkissa? Luulen että näin on vain ja ainoastaan jos miehen oma palkka on niiiiin reilu, että sillä elättää Suomessa kaksi. Useimmiten näin ei ole. Arvomaailmojen erilaisuus on jopa karkoittanut suomalaisia miehiä täältä etsimään vaimoa kotimaasta. Suomalaisen vaimon kanssa täällä on helpompi olla. Hänelle kun on yleensä itsestään selvää hankkiutua jossain vaiheessa töihin. Sveitsiläinen nainen taas täyttää elämäntehtävänsä useimmiten silityslaudan, hellan sekä pyykki- ja tiskikoneen ääressä.
Mielenkiintoiset ajat ovat siis edessä. Etenkin kun miehen kaikki lähimmät kollegat ovat naisia. Ja yllätys, yllätys, osalla on pieniä lapsia kotona! Mutta hepä ovatkin kaikki tohtoreita ja töissä huimasti kasvavassa biolaaksossa (Euroopan bio- ja kemianteknologian keskus), jossa jokainen kemiaa opiskellut raastetaan töihin. Näin ainakin lehdissä kirjoitetaan... Mutta se onkin eri kanttooni ja perin erilainen kuin muu Sveitsi!
Kuten varmaan rivien välistä voi lukea, ei pari kuukautta sitten saamani työyhteydenotto ottanut tulta alleen. Haastatella kyllä luvattiin, mutta perään en enää soittele. Tiskin alta löytyi suositusten perustella kuulemma pari muutakin kandidaattia ja molemmat kaupungeista, joissa firmalla oli jo valmiiksi toimistot. Jaa-jaa. Siinä menivät tsäänssit. Vaan ei haittaa. Keskityn siihen mihin naisen Sveitsissä pitääkin keskittyä... ja ryhdyn selailemaan biolaakson tarjoamia mahdollisuuksia jahka se uusi koti on ensin kävellyt vastaamme ;))))
Nyt yritän ajatella että tämä on luksusta ja näin se pitääkin olla. Käyn herättämässä pojat ja pelaamme jotain kivaa. Tsüssss!
Juu, mitähän sitä menneistä viikoista kertoisi... ;)
Pitkään kestävät sukulaisvierailut saavat aina tunteita pintaan - positiivisia ja negatiivisia. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pysyttelemään kieli keskellä suuta muille paitsi miehelle. Hänelle päästelin höyryjä aina kun pääsimme keskenämme hieman tuulettumaan.
Menneen kahden viikon aikana ehdimme miehen kanssa käymään useammassa asuntonäyttelyssä - mies lähinnä pakon sanelemana eli minun mukaan raahaamana. Hän kun uskoo, että uusi koti kävelee vastaan sitten kun sen aika on, AAARRRRRRRGGGGG.
Saimme onneksi päätettyä edes ne kylät ja alueet joista uutta kotia etsitään. Hänen mielestään minun olisi silti hyvä alkaa tähän samaan saumaan etsimään myös töitä Baselista. Ja sen hän väläytti täysin valmistelematta keskellä illallista. Hänen vanhempansa arvottavat ihmisen sen mukaan, miten paljon ja minkälaisia töitä hän tekee. Niimpä mies kai haluaa minunkin arvostuksen nousevan... Vastasin moiseen heittoon, että jospa nyt ensin kuitenkin hankitaan se UUSI KOTI (ja osoite siihen minun tulevaan työhakemukseeni) jonka jälkeen saksankieleni parannuttua nykyisestä olen valmis ryhtymään työnhaun suhteen tositoimiin. Mies ymmärsi vihjeen. Voin nimittäin todellakin sanoa, että siinä tilanteessa appivanhempien tarkkaavaisten silmien alla alkoi hieman v......maan. Mietin siinä hetken että alapa sinä mies kokkamaan 14 krt/vko, siivoamaan 3 krt/vko, juoksemaan ruokakaupassa 3-4 krt/vko ja pesemään pyykkiä 2 krt/vko ja siinä sivussa vielä olemaan lasten kanssa kiireettömästi, etsimään sekä asuntoa että työpaikkaa. Päätin siltä istumalta tehdä pieniä muutoksia arkeeni. Ensinnäkin einekset kunniaan - mies syököön iltaisin purkkiruokaa ja lauantaista sovimme jo hänelle kokkauspäivän! Tingin vastaisuudessa myös siivouksesta - miehellähän niitä allergioita on ja appiukkokin sitä astmapiippua käyttää, heihin se pöly ensin vaikuttaa. Kaupasta haen viikolla vain välttämättömimmät. Mies oppikoon käymään uudestaan lauantaisin (tai viikolla) kaupassa. Turha siinä on sitten enää vaimolle valittaa kuinka uudessa työssä painetaan pitkää päivää ja monta projektia painaa niskaan. Ehkäpä hän joutuu opettelemaan pölynimurinkin käytön uudestaan. saavat sitten taas naapurin naiset pyöritellä silmiään pöyristyneinä!
Oikeasti naisen asema Sveitsissä on useille meille täällä asuville suomalaisille perin hankala kulttuurisidonnainen aihe. Oltuani tosiaan viimeiset pari viikkoa jatkuvasti kieli keskellä suuta ja hiljaa omista tunnoistani, kuulumisistani ja fiiliksistäni otin aiheen esille eilen alkaneella kielikurssilla. Aasinsiltana käytin viikonloppuna olleita parlamenttivaaleja. Vaaleissa poljettiin vasemmisto (SP), eli juuri se puolue, joka ajoi "päiväkoulujen" (koulu, jossa lapset saavat myös lounaan) yleistämistä ja naisten mukaantuloa työelämään. Suurimmaksi voittajaksi selvisi SVP eli juuri se puolue, jonka vaalikampanja-julisteessa valkoiset lampaat potkaisevat mustan lampaan pois joukostaan (kyseessä ei ole kuulemma tahallisesti rasistinen juliste, mutta ainakin saksan uusnatsit kehuvat julistetta ja ovat kuulemma ottaneet sen omaan käyttöönsä, tiedä sitten). Noh, selvisi pian, että kielikurssini opettaja (kuten uusi naapurimmekin) kannattaa ko voittajapuoluetta. SVP:n mukaan perheeseen ja sen hyvinvointiin pitää panostaa ja se tarkoittaa sitä, että naisten kotonaolo /-pysyminen on oltava vallitseva ihanne. Siihen on pyrittävä. Naisen on heidän mukaansa valittava: ura tai lapset.
Paukutin omia äidinmaidossa imettyjä suomalaisnaisen arvojani aika provosoivaan tyyliin, joihin yleensä niin diplomaattinen Frau Ope totesi, etteivät moiset ajattelutavat tule ikinä menemään Sveitsissä läpi. Hänestä (entisestä Lorealin pomosta) naiset, jotka palaavat 3kk jälkeen työelämään ovat suorastaan häpeäksi lapsilleen. Mies tienaa Sveitsissä yleisestiottaen hyvin, jotta nainen ei joutuisi riistäytymään pois kotoaan... Häntä säälittivät naiset, joiden on pakko mennä töihin vaikka kotona on pieniä lapsia. Ja jos töihin on mentävä, olisi aivan hirveää laittaa lapsensa vieraalle ihmiselle hoitoon. Lapsi annetaan mieluummin naapuriin kuin ammatilaisten hoidettavaksi päiväkotiin.
Tuttua jo moneen kertaan kuultua juttua.................................
Pääsimme asiassa lopulta kompromissiin minun tehtyäni selväksi, että olisin varmasti paljon iloisempi ja lapsiini enemmän keskittynyt äiti, jos tekisin töitä esim 40-60%. Frau Open mielestä moinen on sallittavaa mutta vain 20-40% viikossa ja vasta kun lapset ovat jo isompia. Hänkin myönsi tehneensä aikansa töitä Lorealille kotona, kunnes oli hyväksyttävää hankkia uusi ammatti ja lähteä kodin ulkopuolelle töihin. Ah So!
Vaan ei se suomalaisella miehelläkään täällä niin helppoa ole. Hän on tottunut, että myös nainen osallistuu särpimen hankkimiseen. Vai montako suomalaista miestä tunnette, joka on aidosti iloinen ja tyytyväinen kun nainen pyörii vain ja ainoastaan kotinurkissa? Luulen että näin on vain ja ainoastaan jos miehen oma palkka on niiiiin reilu, että sillä elättää Suomessa kaksi. Useimmiten näin ei ole. Arvomaailmojen erilaisuus on jopa karkoittanut suomalaisia miehiä täältä etsimään vaimoa kotimaasta. Suomalaisen vaimon kanssa täällä on helpompi olla. Hänelle kun on yleensä itsestään selvää hankkiutua jossain vaiheessa töihin. Sveitsiläinen nainen taas täyttää elämäntehtävänsä useimmiten silityslaudan, hellan sekä pyykki- ja tiskikoneen ääressä.
Mielenkiintoiset ajat ovat siis edessä. Etenkin kun miehen kaikki lähimmät kollegat ovat naisia. Ja yllätys, yllätys, osalla on pieniä lapsia kotona! Mutta hepä ovatkin kaikki tohtoreita ja töissä huimasti kasvavassa biolaaksossa (Euroopan bio- ja kemianteknologian keskus), jossa jokainen kemiaa opiskellut raastetaan töihin. Näin ainakin lehdissä kirjoitetaan... Mutta se onkin eri kanttooni ja perin erilainen kuin muu Sveitsi!
Kuten varmaan rivien välistä voi lukea, ei pari kuukautta sitten saamani työyhteydenotto ottanut tulta alleen. Haastatella kyllä luvattiin, mutta perään en enää soittele. Tiskin alta löytyi suositusten perustella kuulemma pari muutakin kandidaattia ja molemmat kaupungeista, joissa firmalla oli jo valmiiksi toimistot. Jaa-jaa. Siinä menivät tsäänssit. Vaan ei haittaa. Keskityn siihen mihin naisen Sveitsissä pitääkin keskittyä... ja ryhdyn selailemaan biolaakson tarjoamia mahdollisuuksia jahka se uusi koti on ensin kävellyt vastaamme ;))))
Nyt yritän ajatella että tämä on luksusta ja näin se pitääkin olla. Käyn herättämässä pojat ja pelaamme jotain kivaa. Tsüssss!
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Syysloma
Äsken kirjoittamani teksti hävisi kuin tuhka tuuleen yritettyäni muokata HTML-koodia. Hah, hah. Amatööri hommissa ;).
Aurinko porottaa ulkona ja kukkasipulit kaipaavat istuttamista, joten lyhyesti uudestaan.
A) Pojat kotona 2 viikkoa. Maanantaista lähtien he ovat tosin olleet myös kipeinä eli vietän jo kolmatta aurinkoista päivää neljän seinän sisällä.
B) Astianpesukone rikki ja uusi tulee ties milloin.
C) Appivanhemmat saapuvat tänä iltana ja kauppaan olen päässyt viimeksi viime viikolla. Toivottavasti näkkäri voilla maistuu... ;).
Näin meillä, kuis teillä?!?
Aurinko porottaa ulkona ja kukkasipulit kaipaavat istuttamista, joten lyhyesti uudestaan.
A) Pojat kotona 2 viikkoa. Maanantaista lähtien he ovat tosin olleet myös kipeinä eli vietän jo kolmatta aurinkoista päivää neljän seinän sisällä.
B) Astianpesukone rikki ja uusi tulee ties milloin.
C) Appivanhemmat saapuvat tänä iltana ja kauppaan olen päässyt viimeksi viime viikolla. Toivottavasti näkkäri voilla maistuu... ;).
Näin meillä, kuis teillä?!?
lauantai 6. lokakuuta 2007
14 päivää edellisistä kuukautisista
... ja sen kyllä huomaa. Sain äsken kunnon PMS-raivarit miehelle. Apteekista saamani pillerit ovat onneksi tasoittaneet mieliala-ailahteluja, mutta tänään en mahtanut mitään. Taitaa olla pientä stressiä ilmassa.
Raivostutti, kun mies ei saanut poikia ja itseään millään ulos. Joka lauantai sama juttu. Mies saa minut aina hermostumaan kyselemällä pojilta eri vaihtoehtoja ("ahaa, ai se ei huvita, noh mites olisi tämä sitten...") ja venyttämällä ulosmenoa niin pitkään että pojat hyppivät seinille, eivätkä ole halukkaita tekemään enää mitään. Tänä aamuna (niin kuin niin usein ennenkin) jouduin näyttämään miehelle taas mallia. Jos poikia ei yhtäkkiä huvittakaan tehdä mitään, eikä mennä minnekään, avaan vain terassin oven ja nakkaan molemmat siitä ulos. Ikävämpi juttu heille, jos vaatteetkin ovat jääneet laittamatta päälle. Ikävää, mutta konsti tepsii aina. Poikiin tulee kummasti eloa ja yhteistyökykyä... sitä enemmän mitä kylmempi sää.
Raivarini sai alkunsa rikotusta pahvilaatikosta. Minulla on jokin kumma pahvilootafetissi. Kerään niitä taas pitkästä aikaa pahojen päivien varalle ja tietysti kesävaatteiden säilytystä varten. Mies inhoaa sitä, että ostin aikoinaan StoraEnsolta säilytyslaatikoita. Hänestä se on typerää. Minusta taas oli mukavaa säilöä joskus jotain kunnon säilytyslaatikkoon. Sitten kun tuli muuton aika, valitsi mies heti ensimmäiseksi juuri nuo ostamani laatikot ja pilasi ne pakkausteipillä. Muuttoon niitä ei ollut tarkoitettukaan ja rikkihän ne menivät. Mies valitti jälleen "menet ostamaan laatikoita jotka eivät edes kestä mitään...".
Viime aikoina olen sullonut milloin kesävaatteet, milloin talvivaatteet joko matkalaukkuihin (taas kuuluu urputusta mieheltä) tai sitten vaippalaatikoihin. Nyt kun muutto on joka tapauksessa lähitulevaisuudessa edessä, ajattelin tosiaankin pakata kesävaatteet suoraan muuttolaatikoihin, jotka sain naapureilta. Muutama laatikko oli odottamassa makuuhuoneessamme, että mies vie pojat ulos ja minä saan rauhassa pakkailla ja järkkäillä. Eikös mies antanut laatikot poikien leikkejä varten sillä seurauksella että "raketit joutuivat onnettomuuteen" ja minä jäin ilman säilytyslaatikoita. Pikku juttu tietysti, mutta kun sama toistuu aina... en ihan jaksa. Tuntuu, että aina kun otan jotain valmiiksi odottamaan toimenpiteitä, se rikotaan tai hävitetään. Eräs esimerkki: ostin aikoinaan saapikkaat ja niiden hoitamiseksi mielestäni turhan kalliin säämiskän (toista en ole erehtynyt hankkimaan). Tuli pyöräilyaika ja mies halusi huoltaa pyöränsä. Saatuaan sen tiptop kuntoon, tuli hän kehumaan kuinka hyvän kiilloitusrievun hän olikaan tavaroistani löytänyt. Kehui vielä kuinka hienosti sillä sai ketjut ja kaikki kiiltäväksi, koska se oli ihan käyttämätön. Ihmetteli vielä, ettei muistanut sellaista ostaneensa... Muitakin esimerkkejä on hampaankolossa, mutta jääkööt julkistamatta. Nämä ovat tietysti pikku juttuja, mutta olen periaatteellisessa mielessä syvästi loukkaantunut. Taidampa lähteä lenkille ja jättää kaikki kotihommat tältä päivältä miehen niskoille.
Raivostutti, kun mies ei saanut poikia ja itseään millään ulos. Joka lauantai sama juttu. Mies saa minut aina hermostumaan kyselemällä pojilta eri vaihtoehtoja ("ahaa, ai se ei huvita, noh mites olisi tämä sitten...") ja venyttämällä ulosmenoa niin pitkään että pojat hyppivät seinille, eivätkä ole halukkaita tekemään enää mitään. Tänä aamuna (niin kuin niin usein ennenkin) jouduin näyttämään miehelle taas mallia. Jos poikia ei yhtäkkiä huvittakaan tehdä mitään, eikä mennä minnekään, avaan vain terassin oven ja nakkaan molemmat siitä ulos. Ikävämpi juttu heille, jos vaatteetkin ovat jääneet laittamatta päälle. Ikävää, mutta konsti tepsii aina. Poikiin tulee kummasti eloa ja yhteistyökykyä... sitä enemmän mitä kylmempi sää.
Raivarini sai alkunsa rikotusta pahvilaatikosta. Minulla on jokin kumma pahvilootafetissi. Kerään niitä taas pitkästä aikaa pahojen päivien varalle ja tietysti kesävaatteiden säilytystä varten. Mies inhoaa sitä, että ostin aikoinaan StoraEnsolta säilytyslaatikoita. Hänestä se on typerää. Minusta taas oli mukavaa säilöä joskus jotain kunnon säilytyslaatikkoon. Sitten kun tuli muuton aika, valitsi mies heti ensimmäiseksi juuri nuo ostamani laatikot ja pilasi ne pakkausteipillä. Muuttoon niitä ei ollut tarkoitettukaan ja rikkihän ne menivät. Mies valitti jälleen "menet ostamaan laatikoita jotka eivät edes kestä mitään...".
Viime aikoina olen sullonut milloin kesävaatteet, milloin talvivaatteet joko matkalaukkuihin (taas kuuluu urputusta mieheltä) tai sitten vaippalaatikoihin. Nyt kun muutto on joka tapauksessa lähitulevaisuudessa edessä, ajattelin tosiaankin pakata kesävaatteet suoraan muuttolaatikoihin, jotka sain naapureilta. Muutama laatikko oli odottamassa makuuhuoneessamme, että mies vie pojat ulos ja minä saan rauhassa pakkailla ja järkkäillä. Eikös mies antanut laatikot poikien leikkejä varten sillä seurauksella että "raketit joutuivat onnettomuuteen" ja minä jäin ilman säilytyslaatikoita. Pikku juttu tietysti, mutta kun sama toistuu aina... en ihan jaksa. Tuntuu, että aina kun otan jotain valmiiksi odottamaan toimenpiteitä, se rikotaan tai hävitetään. Eräs esimerkki: ostin aikoinaan saapikkaat ja niiden hoitamiseksi mielestäni turhan kalliin säämiskän (toista en ole erehtynyt hankkimaan). Tuli pyöräilyaika ja mies halusi huoltaa pyöränsä. Saatuaan sen tiptop kuntoon, tuli hän kehumaan kuinka hyvän kiilloitusrievun hän olikaan tavaroistani löytänyt. Kehui vielä kuinka hienosti sillä sai ketjut ja kaikki kiiltäväksi, koska se oli ihan käyttämätön. Ihmetteli vielä, ettei muistanut sellaista ostaneensa... Muitakin esimerkkejä on hampaankolossa, mutta jääkööt julkistamatta. Nämä ovat tietysti pikku juttuja, mutta olen periaatteellisessa mielessä syvästi loukkaantunut. Taidampa lähteä lenkille ja jättää kaikki kotihommat tältä päivältä miehen niskoille.
keskiviikko 3. lokakuuta 2007
Muukalaisviha
Huh, mikä viikonalku.
Uros lähtee Baseliin heti kukonlaulun jälkeen ja palaa myöhään. Joudun siis nyt väkisinkin pärjäämään asiassa kuin asiassa ilman häntä. Ja niitä asioita onkin alkuviikon aikana riittänyt... sanitäärimies, sähkömies, putkimies, naapurit... Uudet naapurit muuttivat meitä vastapäähän ja kerrosta alemmas entisten talonmiesten tiloihin. Meno talossamme taitaa hieman muuttua ja ei välttämättä hyvään suuntaan.
Ensinnäkin uusi talonmiehemme on taloon joulukuussa muuttanut saksalainen mies (mun ikäinen ilmeisesti, vaikka näyttääkin vanhemmalta...siis mun mielestä). Hän valitti heti taloon muutettuaan Noahin jatkuvasta metelöinnistä yömyöhällä niin monta kertaa, että se lienee siivittänyt Rouva C:n perheen poismuuttoa. Ja kuinka ollakkaan mies vaimoineen siirtyi heti Noahin perheeltä vapautuneeseen ylemmän kerroksen asuntoon, josta näkyy vuoret. Perversionsa kullakin, mutta meitä ei silti ilahduta miehen nykyinen tapa leikata nurmikkoa kynsisaksilla, istuttaa jokainen paikka täyteen kaikenkirjavia kukkia ilman suunnitelmaa, saati maisemallista näkemystä. Lisäksi mies viskoo kindermunia muksuille ikkunastaan. Luulimme aikamme, että olemme saaneet taloon namusedän, kunnes hän ylpeänä esitteli kinderyllätyskokoelmaansa. Siis kokonainen seinänkokoinen kaappi täynnä niitä pieniä hilavitkuttimia ja kaikki kokoamisohjeetkin tarkasti lajiteltuina. ÖÖÖÖÖÖ
Kuulimme kauhujuttuja alakertaan muuttavasta miehestä, joka pitää kotia myös Zürichin punaisten lyhtyjen alueella. Noh, ihan mukavalta hän pihalla vaikutti. Ja ilmeisen pehmo, sillä hänen muuttokuormansaansa kuului suunnaton määrä erikokoisia ja näköisiä pehmotiikereitä. En halunnut tirkistellä, mutta ei niitä voinut olla näkemättäkään. ÖÖÖÖÖÖÖ
Meitä vastapäätä taas muutti kunnon rokkariperhe. Kivaa, ajattelin aluksi. Pojilla oli nielemistä, kun ovensuuhun ilmestyi kynnysmatto isolla pääkallolla ja sanoilla ROCK HOME. Perheen isikin on pojista pelottavan näköinen pääkallokorviksineen. Mutta hymyilevä ja iloinen. 6v tytär on kaunis kuin enkeli, mutta suhtautuminen poikiimme nihkeää. En ole ehtinyt olla pihalla seuraamassa tarkemmin, mutta molemmat pojat valittavat Noemia ilkeäksi tapaukseksi. Jos se pitää paikkaansa, selvisi moiseen tänään syykin. Juttelin tytön iskän kanssa hieman tarkemmin pyytäessäni heiltä muutossa tarpeettomiksi jääneitä muuttolaatikoita. Kerroin meidän nosvavan kytkintä heti kun mies osaa päättää suunnan. Siihen rokkari mesoamaan Sveitsin rappiotilasta ja siitä kuinka huonoon suuntaan asiat ovat menossa polittisessa mielessä. Jos hänellä olisi tarpeeksi rahaa, olisi hän jo kuulemma aikapäiviä sitten muuttanut kauas pois Suomeen tai Uuteen-Seelantiin, joissa kummassakaan ei hänen mielestään ole vielä liikaa ulkomaalaisia!!! Mitäs siihen kommentoimaan. En minäkään pitänyt Suomessa käydessäni siitä, että venäläisiä tuntui olevan joka paikka täynnä. Miehen pauhaaminen Sveitsiin muuttavista siirtolaisista, jotka vievät kaikki työt ja ympäristön huononevasta tilasta jatkui puoli tuntia ja muistutti erehdyttävästi Sveitsin Demokraattisen puolueen vaaliohjelmaa (marraskuussa). Demokraateilla on 10 kohdan ohjelma, joka kauhistuttaa ainakin suomalaista suorasukaisuudellaan. Esimerkkejä (vapaasti käännettynä):
- stop massamaahanmuutolle ja ylikansoitukselle
- stop halpatyövoimalle
- työpaikat ja asunnot ensisijaisesti sveitsiläisille
- maahanmuuttokielto euroopan ulkopuolelta tuleville
- stop kouluissa vallitsevalle multikulttuuriselle kaaokselle
- turvallisuutta kaupunkilaisille kriminaalisuojelun sijaan
- suojelkaamme ympäristöä ja maisemaa, stop betonin käytölle
- jne
Jos naapurinsetä pauhaa demokraattien muukalaisvihasanomaa aktiivisesti myös keittiönpöydän ääressä, ei liene ihme, jos pikkulikan mielestä vierasta kieltä puhuvia naapurinpoikia kannattaa ilman muuta alkaa heti sorsimaan. Noh, pitää ottaa rauhassa ja katsoa mikä on homman nimi. Luulen kyllä, että meidän on aika nostaa kytkintä kansainvälisempään Baseliin... tai gröhm... kotimaahan ;)
Johan tässä lintukodossa reilut 2 vuotta viihdyttiinkin.
En voinut olla pohtimatta syytä siihen miksi talomme asukaskanta on viimeisen vuoden aikana radikaalisti muuttunut. Alan tulla samaan johtopäätökseen kuin entisen talonmiehen rouva. Talomme omistaja - vanha setä - ei halua laittaa asuntoilmoitusta nettiin, vaan tavalliseen lehteen. Näyttää siltä, että lehdestä sen lukevat vain vanhukset ja öööh sanoisinko törkeästi mutta kouluja käymättömämmät. Täällähän muuttot pyritään tekemään 2 kertaa vuodessa eli lokakuun alussa ja huhtikuun alussa. Jos mekin päätämme keskittää muuttomme jompaan kumpaan noista ajankohdista, ei meidän tarvitse tehdä mitään uuden vuokralaisen etsimiseksi. Silloin vanha setä siis hoitaa asian jälleen lehti-ilmoituksella. Jos me sen sijaan haluamme muuttaa esim 1.1.2008, on meidän itse etsittävä vuokralainen ja hoidettava kaikki siihen kuuluvat prosessit. Onhan siinä oma hommansa, mutta väliäkö tuolla.
Pitää lopettaa, pyykkivuori kutsuu ja kaunis ilma ulkona houkuttelee pois koneen äärestä. Tsüss!
Uros lähtee Baseliin heti kukonlaulun jälkeen ja palaa myöhään. Joudun siis nyt väkisinkin pärjäämään asiassa kuin asiassa ilman häntä. Ja niitä asioita onkin alkuviikon aikana riittänyt... sanitäärimies, sähkömies, putkimies, naapurit... Uudet naapurit muuttivat meitä vastapäähän ja kerrosta alemmas entisten talonmiesten tiloihin. Meno talossamme taitaa hieman muuttua ja ei välttämättä hyvään suuntaan.
Ensinnäkin uusi talonmiehemme on taloon joulukuussa muuttanut saksalainen mies (mun ikäinen ilmeisesti, vaikka näyttääkin vanhemmalta...siis mun mielestä). Hän valitti heti taloon muutettuaan Noahin jatkuvasta metelöinnistä yömyöhällä niin monta kertaa, että se lienee siivittänyt Rouva C:n perheen poismuuttoa. Ja kuinka ollakkaan mies vaimoineen siirtyi heti Noahin perheeltä vapautuneeseen ylemmän kerroksen asuntoon, josta näkyy vuoret. Perversionsa kullakin, mutta meitä ei silti ilahduta miehen nykyinen tapa leikata nurmikkoa kynsisaksilla, istuttaa jokainen paikka täyteen kaikenkirjavia kukkia ilman suunnitelmaa, saati maisemallista näkemystä. Lisäksi mies viskoo kindermunia muksuille ikkunastaan. Luulimme aikamme, että olemme saaneet taloon namusedän, kunnes hän ylpeänä esitteli kinderyllätyskokoelmaansa. Siis kokonainen seinänkokoinen kaappi täynnä niitä pieniä hilavitkuttimia ja kaikki kokoamisohjeetkin tarkasti lajiteltuina. ÖÖÖÖÖÖ
Kuulimme kauhujuttuja alakertaan muuttavasta miehestä, joka pitää kotia myös Zürichin punaisten lyhtyjen alueella. Noh, ihan mukavalta hän pihalla vaikutti. Ja ilmeisen pehmo, sillä hänen muuttokuormansaansa kuului suunnaton määrä erikokoisia ja näköisiä pehmotiikereitä. En halunnut tirkistellä, mutta ei niitä voinut olla näkemättäkään. ÖÖÖÖÖÖÖ
Meitä vastapäätä taas muutti kunnon rokkariperhe. Kivaa, ajattelin aluksi. Pojilla oli nielemistä, kun ovensuuhun ilmestyi kynnysmatto isolla pääkallolla ja sanoilla ROCK HOME. Perheen isikin on pojista pelottavan näköinen pääkallokorviksineen. Mutta hymyilevä ja iloinen. 6v tytär on kaunis kuin enkeli, mutta suhtautuminen poikiimme nihkeää. En ole ehtinyt olla pihalla seuraamassa tarkemmin, mutta molemmat pojat valittavat Noemia ilkeäksi tapaukseksi. Jos se pitää paikkaansa, selvisi moiseen tänään syykin. Juttelin tytön iskän kanssa hieman tarkemmin pyytäessäni heiltä muutossa tarpeettomiksi jääneitä muuttolaatikoita. Kerroin meidän nosvavan kytkintä heti kun mies osaa päättää suunnan. Siihen rokkari mesoamaan Sveitsin rappiotilasta ja siitä kuinka huonoon suuntaan asiat ovat menossa polittisessa mielessä. Jos hänellä olisi tarpeeksi rahaa, olisi hän jo kuulemma aikapäiviä sitten muuttanut kauas pois Suomeen tai Uuteen-Seelantiin, joissa kummassakaan ei hänen mielestään ole vielä liikaa ulkomaalaisia!!! Mitäs siihen kommentoimaan. En minäkään pitänyt Suomessa käydessäni siitä, että venäläisiä tuntui olevan joka paikka täynnä. Miehen pauhaaminen Sveitsiin muuttavista siirtolaisista, jotka vievät kaikki työt ja ympäristön huononevasta tilasta jatkui puoli tuntia ja muistutti erehdyttävästi Sveitsin Demokraattisen puolueen vaaliohjelmaa (marraskuussa). Demokraateilla on 10 kohdan ohjelma, joka kauhistuttaa ainakin suomalaista suorasukaisuudellaan. Esimerkkejä (vapaasti käännettynä):
- stop massamaahanmuutolle ja ylikansoitukselle
- stop halpatyövoimalle
- työpaikat ja asunnot ensisijaisesti sveitsiläisille
- maahanmuuttokielto euroopan ulkopuolelta tuleville
- stop kouluissa vallitsevalle multikulttuuriselle kaaokselle
- turvallisuutta kaupunkilaisille kriminaalisuojelun sijaan
- suojelkaamme ympäristöä ja maisemaa, stop betonin käytölle
- jne
Jos naapurinsetä pauhaa demokraattien muukalaisvihasanomaa aktiivisesti myös keittiönpöydän ääressä, ei liene ihme, jos pikkulikan mielestä vierasta kieltä puhuvia naapurinpoikia kannattaa ilman muuta alkaa heti sorsimaan. Noh, pitää ottaa rauhassa ja katsoa mikä on homman nimi. Luulen kyllä, että meidän on aika nostaa kytkintä kansainvälisempään Baseliin... tai gröhm... kotimaahan ;)
Johan tässä lintukodossa reilut 2 vuotta viihdyttiinkin.
En voinut olla pohtimatta syytä siihen miksi talomme asukaskanta on viimeisen vuoden aikana radikaalisti muuttunut. Alan tulla samaan johtopäätökseen kuin entisen talonmiehen rouva. Talomme omistaja - vanha setä - ei halua laittaa asuntoilmoitusta nettiin, vaan tavalliseen lehteen. Näyttää siltä, että lehdestä sen lukevat vain vanhukset ja öööh sanoisinko törkeästi mutta kouluja käymättömämmät. Täällähän muuttot pyritään tekemään 2 kertaa vuodessa eli lokakuun alussa ja huhtikuun alussa. Jos mekin päätämme keskittää muuttomme jompaan kumpaan noista ajankohdista, ei meidän tarvitse tehdä mitään uuden vuokralaisen etsimiseksi. Silloin vanha setä siis hoitaa asian jälleen lehti-ilmoituksella. Jos me sen sijaan haluamme muuttaa esim 1.1.2008, on meidän itse etsittävä vuokralainen ja hoidettava kaikki siihen kuuluvat prosessit. Onhan siinä oma hommansa, mutta väliäkö tuolla.
Pitää lopettaa, pyykkivuori kutsuu ja kaunis ilma ulkona houkuttelee pois koneen äärestä. Tsüss!
Tilaa:
Kommentit (Atom)