Ekaa viikkoa töissä yli 6 vuoteen!!!

... siis palkallisissa töissä! Tai miten se sitten ajatellaankaan?! Koimmehan Sveitsissä että miehen palkkaan kuulunut "vaimon palkanosa" ja sitä myötä myös vaimon eläke olivat ansioni nimenomaan kotitöistä. Suomessa vastaavaa systeemiä ei ole. Täällä ollaan vain joko hoitovapaalla tai työttömänä.

Työtilaisuus tuli hieman puskan takaa. Kyseessä on nimitäin samainen hallinnollisesti Jyväskylän Yliopistoon kuuluva kansainvälinen konsulttifirma, johon olin yhteydessä jo Sveitsistä käsin. Joulukuussa minun sijastani paikan sai eräs pallinsa menettänyt IT-proffa, joka nyt teki oharit ja lähti vakavaraisemman työnantajan palkkalistoille. Koska olen edelleen riski, saan olla ensimmäiset 2kk harjoittelija orjapalkalla. Jos hakemukset Eu:lle ottavat tulta alleen (rahoitushana aukeaa), saan jatkoa. Vakinaisia täällä ei ole edes nähty.
Työ on mielenkiintoista, jos vain pääsisin niihin kiinni. Ongelmana on nimittäin se, että kaikki jostain tietävät ovat työmatkoilla. Pomo Serbiassa ja kollega Etiopiassa. Tiedän vain että minun tulee perehtyä Montenegron koulutuksen laatuprojektiin... ja etsiä siihen asiantuntijat. Että näin täällä tänään.

Remppaa ja yrittäjävalmennusta

Istun Tuomiojärven rannalla Viitaniemessä tietsikkaluokassa tarkoituksena tehdä omat yrityskotisivut nettiin. Noh, koskapa yritystoiminnan aloittaminen on vielä mietinnässä, päätin hyödyntää tilaisuutta päivittää hieman blogia. Viime päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa ;)

Työpaikat ovat kiven takana - etenkin jos kotivuosia on takana kohta 7 VUOTTA!!! Masennuin kun en saanut edes haastattelukutsuja, vaikka olisin täyttänyt kaikki vaaditut hakukriteerit. Osasyynä tilanteeseen lienee vallitseva taloussuhdanne. Aloitin siis paremman puutteessa yritysvalmennuskurssin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, etenkin kun kelakin toivotti varsin "ystävällisesti" tervetulleeksi kotimaahan - en saa penniäkään avustusta Suomen valtiolta niin pitkään kuin olen kotona (lue TYÖTTÖMÄNÄ)!!!!!!!!! Ainoat tuloiksi laskettavat saamiset ovat siis lapsilisät. Ja jos tarkkoja ollaan, nekin kuuluvat pojille. Mieli on siis ollut suht maassa. En ihmettele enää yhtään heitä, jotka ovat liukkaasti häipyneet takaisin maailmalle kun Suomirätti on mäiskähtänyt vasten kasvoja (siitäs sait, mitäs lähdit kerran pois!). Te ulkosuomalaiset ystäväni jotka harkitsette Suomeen paluuta - MIETTIKÄÄPÄ VÄHÄN HEMMETIN TARKKAAN ONKO SE KOTIMAA SITTENKÄÄN NIIN RAKAS! Jos olette kerran vuotaneet aivonne ulkomaille, pitäkää ne myös siellä! Eri lukunsa tähän ovat tietysti expatit, joiden paluuolosuhteet ovat turvatummat, kuin muiden.

Oman yrityksen perustamiseenkin tuli hieman kupruja. Liikeidea No1 ei tule kyseeseen, sillä vieraan pääoman tarve olisi liian suuri. En kestä henkilökohtaisesti enempää lainaa kuin sen, jonka allekirjoitimme viime viikolla. KYLLÄ, olemme siis vihdoin velkavankeudessa - miespuolinen ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana. Hieman hirvittää, mutta maassa maan tavalla. Jos siis perustan oman yrityksen tulee se perustumaan aiempaan työhistoriaani kouluttajana ja konsulttina. Se ei vaadi kovinkaan suuria investointeja - aivot ja tietokone riittää. Haasteena on tietysti asiakkaiden löytäminen...

Ja KYLLÄ, olemme vihdoin löytäneet oman kodin (talon) ja siis liittyneet velkataakan alla taapertavien joukkoon. Uskomme tehneemme hyvät kaupat, sillä hinta ehti puolessa vuodessa tippua 1/3 alkuperäisestä. Saimme isomman, uudemman, lähempää rantaa ja keskustaa kuin olimme koskaan uskaltaneet unelmoida. Ja uusi homevapaa koulukin aloittaa toimintansa samalla alueella. Kaikki vaikuttaa siis olevan ok.

Remppa alkoi maanantaina. Selvisin mahataudista parahiksi suojaamaan, liimaamaan, teippaamaan, maalaamaan, jne. Hommaa riittää, vaikka tarkoitus oli selvitä pienellä pintarempalla. Tutut remppamiehet painavat töitä sellaiseen tahtiin, ettemme meinaa perässä pysyä. Me kun lupasimme hoitaa asioilla juoksemiset, valmistelutyöt, jne, jne...
Nyt on parasta lopettaa ja palautua jälleen LTS:n pohtimisen pariin. Postailen taas ja pistän kuvia nettiin kunhan ehdin.